The Fall edustaa BBC-tuotantoa lähes tyypillisimmillään. Tarvitaan vain haastava rikostapaus, riittävän karismaattinen ja persoonallinen poliisi sitä selvittämään, ja keitos on käytännössä valmis. The Fall maustaa soppaa hienoisella kierteellä ja juuri se tekeekin sarjasta astetta kiinnostavamman.
Belfastissa, Pohjois-Irlannin pääkaupungissa, tapahtuu nuoren naisen murha. Todistusaineisto, murhapaikka, tekotapa ja muut seikat eivät kuitenkaan anna poliiseille tarpeeksi vihjeitä murhaajan löytämiseksi.
Pian ensiksi mainittua murhenäytelmää seuraa toinen, kovin samankaltainen tapahtuma. Yhtä lailla tämäkin tapaus tuntuu olevan poliisille mysteeri. Ratkaisuun tarvitaan apua ja paikalle hälytetään ansioitunut Stella Gibson (Gillian Anderson), joka saa tehtäväkseen selvittää mistä oikein on kyse.
Toisaalla tarina seuraa murhaaja Paul Spectorin (Jamie Dornan) arkisia askareita ja kaksoiselämää. Kahden nuoren lapsen isänä ja tunnolliselta kriisityöläiseltä vaikuttava Paul elää tyystin tavallista eloa salaisen perversionsa rinnalla.
Kuten arvata jo saattaa, murhat eivät tietenkään jää vain näihin kahteen tapaukseen, sillä sarjamurhaajaa ajaa oma motiivinsa. Lisää on saatava.
The Fall kertoo näiden kahden, lain eri puolella olevien ”metsästäjien” tarinan ja vie siinä sivussa katsojansa Belfastin karuihin maisemiin.
Kissa ja hiiri
Epätavalliseksi kissa ja hiiri -leikiksi The Fall muodostuu siltä osin, ettei häiriintynyt Paul ole mikään läpipaha ihmisiä vihaava psykopaatti. Päinvastoin, hän jopa osoittaa varsin empaattisia piirteitä tiettyjä ihmisiä kohtaan.
Vastaavasti rikostutkija Gibson ei ole itsekään mikään puhdas pulmunen tai mallikansalainen. Polisiina hän on kuitenkin pätevä ja tehokas. Ihmisenä taas ehkä jopa suorastaan välinpitämätön.
Tällainen harmailla alueilla liikkuminen tekee sarjan päähahmojen vastakkainasettelusta kiinnostavaa ja luo perinteistä poliisisarjaa kiinnostavamman jännitteen pahiksen ja hyviksen välille. Vaikka kuvio ei ole erityisen kekseliäs, näyttelijöiden taidot tuoda esille omia hahmojaan tekevät paljon sarjan yleisilmeelle.
Lyhyt ja ytimekäs
Ensimmäinen kausi koostuu vain viidestä noin tunnin mittaisesta jaksosta. Näiden aikana ehditään luoda paitsi lähtökohta kaikelle, myös esitellä katsojille keskeiset hahmot; niin uhrit, tekijä kuin keskiössä näkyvä virkavaltakin. Muitakin keskeisiä hahmoja toki esitellään, mutta kauden loppuun mennessä hyvin paljon jää myös auki.
Ensimmäisen viiden jakson perusteella katsojalle oikeastaan käytännössä esitellään tilanne, joka on paljon suurempi ja monimutkaisempi kuin yksittäisten murhien muodostamat tragediat tai näiden ympärille rakentuva ihmisjahti. Vaikka kuvio on lupaava ja kutkuttava, tuotantokausi tuntuu loppuvan hieman kesken.
Herra Fifty Shades of Grey.
Jos toisaalta juonivyyhti muistuttaakin niin monia muita sarjamurhatapauksia, ja etenkin niitä, joissa kohteeksi joutuu nuori nainen, ainakin The Fall yrittää tehdä paketista isomman ja monisyisemmän. Harmillisesti ensimmäinen kausi tuntuu jättävän pelin auki hieman turhankin paljon ja jatkoa on luvassa vasta myöhempien tuotantokausien muodossa.
Siitä huolimatta, että kauden stoori on kiinnostava hahmoineen kaikkineen, kliimaksiton tuotantokausi jää kolmen tähden arvoiseksi.
