Mainos
Ubisoftin GTA, eli Watch Dogs jatkuu kolmannella osallaan. Watch Dogs: Legion vie pelaajat lähitulevaisuuden Lontooseen, jossa ajellaan sähköllä ja valvotaan lakia drooneilla.

Watch Dogs -pelisarja lupasi liikoja ensi-esityksessään vuonna 2012. Sen muistavat kaikki ensimmäisen pelin ennakkoa E3-messujen yhteydessä ihastelleet. Watch Dogs 2 korjasi kuitenkin ensimmäisen pelin maineen tuomalla kauniin San Fransiscon pelikonsoleille ja PC:lle, jopa ihan kelvollisella avoimen maailman hakkerointiseikkailulla.

Pelisarjan kolmas osa vie pelaajan Englantiin, jossa kaikki on digitaalista ja erittäin altista hakkeroinnille. Miltäpä tuo avoin Lontoo sitten näyttää? Tässä ajelukierros:

Mainos

Vaivaannuttava tarina – kuten odottaa sopii

Oi voi. Watch Dogs -peleissä on aina ollut semisti vaivaannuttavat tarinat ja hahmot. Aikuiset, yli nelikymppiset ihmiset pukeutuvat hassuihin nasseihin ja peilipallotakkeihin, puhuvat kuin teinit, hakkeroivat vaivaannuttavan läpänheiton kera kaikkea elektroniikkaa ja murhaavat väkivaltaisesti rikollisia konetuliasein. Kokonaisuus on epäilyttävän mielipuolista.

Tälläkin kertaa maailman hyvyys on uhattuna, joten hakkeriryhmä DedSec ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja tekee kaikkensa saadakseen Lontoon nousemaan pahan ikeestä.

Tällä kertaa pelaaja voi värvätä kadulta kenet tahansa kansalaisen mukaan lapselliseen hakkerikerhoon ja lopulta varustaa esimerkiksi bisnesmiehen tai vanhan rouvan brittien lippukalsareihin, liekkihansikkaisiin, diskoliiveihin ja tuupata naamaan nopeat lasit.

Jokaisella hahmolla on erityisominaisuuksia ja työkaluja tai aseita, joita muilla ei ole. Raksaheebolla on käytössään raskas drooni, poliisilla kestävyyttä ja paremmat aseet ja palkkatappajalla äänärillinen pistooli. Vaihtoehtoja on runsaasti.

Ovatko kaikki pelihahmot sitten uniikkeja kuten mainokset väittävät? No eivät aivan. Hahmomalleja on joitain kymmeniä, mutta ominaisuudet kansalaisille muuttuvat satunnaisgeneroinnilla. Mikäli sopivat ominaisuudet omaava hahmo tulee vastaan, voi sen merkitä suosikikseen myöhempää varten. Lisäksi Lontoossa kirmaa myös erikoiskansalaisia erikoiskyvyillä varustettuna.

Ajotuntuma 1/100

Peli koostuu tuttuun tapaan avoimesta maailmasta, jossa liikutaan jalan, autoilla, prätkillä veneillä ja matalalla ilmassa drooneilla. Jalankulku onnistuu ihan ketterästi Assassin’s Creed -tyyliin vikkelästi kirmaamalla. Ampuminen ja väistöt suojaan toimivat kuten pitää.

Ajaminen on kuitenkin paskaa. Autot ja moottoripyörät ovat fysiikaltaan pahvin kevyitä ja ohjattavuudeltaan suurinta syöpää sitten Sega Master Systemin ensimmäisten Outrun-pelien. Törmäykset ovat yliampuvia ja maailman epärealistisimpia. En voi kuin tuomita, miten näinkin suuri osa pelistä on voitu kädettää jo kolmatta kertaa näin pahasti.

Watch Dogs: Legion -pelin Lontoon taksi.

Uutena juttuna on myös automaattinen ajo, jota voi käyttää lähes kaikissa autoissa, mutta ei tietenkään prätkissä. Tämä vähentää ajamisesta aiheutuvaa tuskaa, mutta vie ajamisen ilon pelistä. Ajamisen pitäisi kuitenkin olla yksi pelin tärkeimmistä asioista.

Drooneilla lentely on puolestaan ihan jees, jos jotain hyvää voidaan ajoneuvoista sanoa.

Kerrasta poikki

Uutena asiana Watch Dogs: Legionissa on permadeath, eli lopullinen kuolema. Jos kaikki pelaajan värväämät jengiläiset kuolevat, päättyy koko seikkailu siihen. Ominaisuus on valinnainen, mutta mikäli se on päällä, on oma pelaaminen astetta varovaisempaa ja tunnelmallisempaa.

Muuten Watch Dogs: Legion on hyvin samanlainen kuin sarjan edellinen osa. Kaikkea voi ja pitääkin hakkeroida, jotta pelissä pääsee eteenpäin. Hakkerointi on tehty helpoksi ja maukkaaksi. Pelaaminen on vaivatonta ja kaikilta muilta osin hiottua paitsi ajoneuvojen saralta.

Tuttuun tapaan mukana on myös pieniä puzzleja, joista selviää varsin pienellä ajatustoiminnalla. Joissain tapauksissa niihin palaa kuitenkin aikaa, sillä mukana on myös uusia työkaluja, joilla haasteita voidaan ratkoa.

Watch Dogs: Legion -pelin hahmoja juttelemassa.
Joillain pelihahmoilla on tyylitaju suoraan alakoulun discosta.

Pienempi ja parempi kartta

Ubisoft on tunnettu valtavista kartoistaan. Assassin’s Creed -pelien kartat ovat vain laajenneet laajenemistaan ja niissä matkustaminen on tuntunut enemmän työltä kuin huvilta. Onneksi Watch Dogs: Legion ottaa nyt askeleen taaksepäin ja panostaa yksityiskohtiin massiivisuutta enemmän.

Todellinen hakkeroija hakkeroi itse pelin sääntöjä ja hyppää droonin kyytiin lentääkseen taivaalla.

Isoja karttoja piinaa toisto. Elementtejä on kloonattu ja pelialueet muistuttavat toinen toisiaan. Nyt tätä ei esiinny. Kaikki kulmat ja korttelit ovat uniikkeja GTA:n tavoin.

Lontoo on rajattu yllättävän pienelle alueelle, joka on kuitenkin täynnä yksityiskohtia ja aitoutta. Tuttuja paikkoja aina Big Benistä kuninkaan linnaan ja Thamesin siltoihin on runsaasti. Lontoo tuntuu todella Lontoolta, vaikka kartta on jopa Watch Dogs 2:sta pienempi. Pienempi kartta on siis tällä kertaa vain plussaa.

Watch Dogs: Legion -pelin kuninkaanlinna.
Linna näyttää tutulta.

Säteenseurannalla vai ilman

Graafisesti Watch Dogs: Legion on helvetin kaunis. Kuten edellä mainitsin, Lontoo näyttää kaikkine scifi-kilkkeineen autenttiselta ja uskottavalta.

Valaistus tukee realismia, vaikka säteenseurantaa ei käytetäkään valoon. Ubisoftin pelimoottori tekee todella hyvää jälkeä ambient occlusionin kanssa realismin lisäämiseksi.

RTX-säteenseurantaa kuitenkin hyödynnetään. Tosin vain aitojen heijastusten mudossa. Peilaamista voi säätää mediumista ultraan, jolloin peilaamisen laatu kohenee. RTX-tehosteet toimivat myös GTX-näytönohjaimilla, mutta niiden käyttäminen vie merkittävästi jerkkua ja hyöty on pientä.

Säteenseuranta ei hyödynnä Watch Dogs: Legionin tapauksessa lainkaan kimpoavia valoja tai aidosti piirtyviä varjoja. Lieneekö syynä sitten Ubin pelimoottorin vajaavaisuus?

Tässä näemme kolme vertailukuvaa PC-versiolla Ultra-grafiikoilla ja RTX Ultra -grafiikoilla:

 

Kannattaako lähteä hakkerointikelkkaan?

Watch Dogs: Legion on laadukas jatko-osa Watch Dogs -pelisarjalle. Se tuo nyt ensimmäistä kertaa Watch Dogsit uudelle pelisukupolvelle, jossa graafiset erot nähdään selvästi. GTX 1080Ti kyykkää pahasti Ultra-grafiikoilla, joten fluidiin pelaamiseen on käytettävä 1080p-resoluutiota 4K:n tai puolikkaan 4K:n sijaan.

Pelillisesti WDL on sitä samaa kuin edelliset Watch Dogsit. Jos meiningistä piti, pitää tästäkin. Jos siitä sai inhon tunteita, ei Legion myy ideaa sen paremmin. Pelissä on tuoreita elementtejä, jotka saavat uuteen seikkailuun uutta puhtia ja muutama kampanjatarina, jotka jäävät positiivisesti mieleen, joten kyllä tämän avoimen maailman hakkerointiseikkailua voi aivan hyvällä omallatunnolla suositella. Jos mahdollista, peli kannattaa hommata PS5:n tai XBSX:n ensipeliksi tai RTX 3080 -näyttiksen herkkupalaksi.

Moninpelin pariin päästään vasta myöhemmin ihan omalla osiollaan. Sen vuoksi PC-version yksinpeliin onkin ainakin teoriassa odotettavissa myös modeja. Se olisikin varsin tervetullutta Watch Dogs -sarjaan.