Welcome to ParadiZe on yksi monista, isometrisistä seikkailupeleistä zombeilla höystettynä ja lisää oman mausteensa aivosoppaan. Halvemmista peleistä ja pelilaitteista tuttu julkaisijajätti Nacon on jälleen asialla, mutta laatu ei korvaa määrää. Vai korvaako?
Olen jonkinlaisessa viha-rakkaus-suhteessa Naconiin. En oikeastaan pidä mistään, mitä he kustantavat, mutta silti esimerkiksi Skate: Sessionia tulee jauhettua harva se päivä. Naconista jää hyvin halpa, mutta juuri tarpeeksi kulinaristinen talma suuhun, että kehtaahan sitä ottaa vielä toisenkin kauhallisen.
Welcome to ParadiZe on uusi peli Eko Softwarelta, joka on ”tunnettu” mm. Rugby 22-, Aqua Panic!– ja Handball 21 -peleistään. Julkaisija Nacon on puolestaan avoimestikin kertonut keskittyvänsä AA-luokan peleihin, joiden budjetti on yhdestä maksimissaan 20 milj. euron haarukassa.
Julkaisu käyttäjältä @respawnfiNäytä Threadsissä
Tervetuloa paratiiziin
Welcome to ParadiZe on selviytymispeli, mutta on siinä juontakin. Kuuluisa miljardööri ja filantrooppi, Allan Tusk perusti ParadiZen, joka ei ole vain suojasatama zombieylivallan vyöryessä niskaan vaan jotain parempaa! Tusk-korporaatiot ovat valmistaneet hakkerihatun, jolla zombeista saadaan lauhkeita kuin lampaat, mutta uutteria kuin työhevoset. Hatulla kun voi ohjata eläväkuolleen tekemään vaikka pakolliset halkohommat tai korjaamaan riista-aidan arat kohdat.
Allanin poika, Jeff peri paratiisin, mutta hengailee tällä hetkellä kuussa. Koska miksipä ei? Ehkä sankari pääsee Jeffille kylään kuun toiselle puolen, mutta matka on pitkä ja paljon on tehtävä. Tästä on hyvä lähteä tai ”alkaa tekemään”.
Tapa, hakkeroi ja rakenna
Welcome to ParadiZe on isometrisestä kuvakulmasta näytelty selviytymisseikkailupeli. Kamera on jämähtänyt paikoilleen, joten mitään kolmiulotteista tarkkailua ei voida suorittaa. Samaa on erittäin menestyneessä, How To Survive -pelisarjassa. Se luo oman mökkimäisen romantiikan eikä haittaa ollenkaan.
Peli on avoimeen, mutta kuvitteelliseen maailmaan sijoittuva ja tarkoituksena selvitä zombi-infektoituneessa miljöössä.
Pelin perusmekaniikka on hakkeroida zombit kavereiksi, hakkerointikypärillä. Näitä, tosin rikkinäisiä versioita tipahtelee zombeilta ja muutamalla kerätyllä jämäraudalla saadaan hatusta ehta – ja eikun dataamaan.
Pelaajalla voi kerralla olla maksimissaan kaksi zombiapuria, joita zomboteiksi peli niin leikkisästi haukkuu.
ParadiZessa voit myös rakentaa vaikka kokonaisen pikkukylän suojauksineen ja zombot-armeijan sitä turvaamaan. Tämä on tosin aivan turhaa, eikä vaadi pykäämistä pelaajalta, muuta kuin pelin juonen edistymisen takia. Todella outoa, mutta jo hyvissä alkumetreissä pelaaja yleensä löytää kahden aseen lyömättömän kombon ja niillä mennään loppuun asti. Itsellä ilmapaineistettu konekivääri macheten kanssa on käsittämättömän ylivoimainen. Pelkästään machetella sankari hutkii sadat sompit kuin lapinmies mäkärää.
Aseita on valitettavasti Welcome to ParadiZessä hyvin vähän, joten tulevaisuuden päivityksien kannalta olisi tähän äärimmäisen tärkeä tarttua kiinni.
Pelissä on roolipelielementtejä taitopuun muodossa, jossa päivitellään selviytymistä, taistelutaitoa ja zombottia. Pelissä on myös useita eri alueita, joihin ei kannata ihan heti alussa juosta. Kuumalla aavikolla pitää pitää huolta nesteytyksestä ja kylmällä pipo päähän!
Zombottina luokses pompin
Zomboteille lyödään käsiin liekinheitin ja avaamista vaativat suojat, jolloin kuoleminen on ihan pelaajasta itsestä kiinni. Zombotit eivät myöskään tarvitse ammuksia tahi muutakaan ja kun zombot menehtyy.. ööö.. elää, eikun? Siis on käyttökelvoton voi maasta poimia heti vastaavan zombotin iskemällä hälle kypärää niskaan. Kaikki samat aseet, suojat ja käyttäytymisasetukset ovat automaattisesti päällä. Jopa esteettiset haalarit vaihtuvat samoihin kuin aiemmin.
Mitä ne avaamista vaativat suojat sitten ovat? Tietynlaisilla zombeilla on erilaisia varusteita päällä, joita tarpeeksi keräämällä saa ne käyttöön myös omalle zombot-lemmikille. Nämä erilaiset zombot tunnistaa siitä, että ne ovat huomattavasti vaarallisempia kuin perinteiset jantterit.
Kaikki varusteet ovat käyneet läpi ankaran huumorikoulutuksen, joten tähän on syytä asennoitua jo varhain. Tyynyt teipattuna ruhoon kiinni saadaan zombotista äärimmäisen kestävä lyömäaseita vastaan, kun taas piikkinen takki repii iholle pyrkivät kaverit.
Aseet ovat paineilmaa hyväksi käyttäviä tussareita, jotka ovat äärimmäinen pettymys. Olisivat tehneet vaan läjän vanhoja kunnon militanttiaseita, mutta näillä mennään.
Tussarit käyttävät metallikuulia ammuksinaan ja niitä voi lennosta valmistaa, kunhan scrap-matskua vaan löytyy.
Ja sitähän löytyy. Tuhannen metallikuulan läjän valmistaa nanosekunnissa, sillä loottia tippuu aivan käsittämätön määrä ja koko ajan. Inventaario ilmoittaa sen olevan täynnä, mutta nappia painamalla on kaikki ylimääräinen roju muutettu scrapiksi.
Mitään takaisin paluuta tukikohtaan valmistamaan resursseja ei pelissä tarvitse toteuttaa ja se varmasti sopiikin monen pelityyliin. Käy vaan melko turhaksi koko leirin rakentaminen ja sen koko olemassaolo. Ainoa järkevä rakennus on asepaja, jolla teippaillaan uutta astaloa tai parannetaan vanhaa.
Pelissä ei muuten ole mitään räjähteitä, muuta kuin zombotin itsetuho-ominaisuus, jonka voi kytkeä päälle jos siltä tuntuu. Kranaatteja jumalauta ja heti!
Luonnolliset kontrollit ja kaverille kans
Isometrisessä pelissä kontrollit pitää olla mintissä eivätkä ne huonot tässäkään ole. Perinteinen WASD-liikehdintä ja hiiriyhdistelmä ovat klassikko, mutta ohjaimella peli onnistuu myös. Tähtääminen vain on tehty melkein täysin automaattisesti, eikä vaadi tarkkaa silmää mihin suuntaan ilmakkoa kääntää. Tämä tekee pelistä nopeasti tylsän ja onkin outo mekaniikka, vaikka satapäisen zombilauman teloittaminen käykin kuin tanssi.
Welcome to ParadiZe tarjoaa paikallisen yhteistyömoninpelin, joka on tietenkin heittämällä hauskempaa. Kaverin kanssa sohvalta selviytyminen on aina kivaa, mutta pelin sielun imaisee parissa tunnissa ja voitaisko tehdä jo jotakin muuta? Mennä vaikka ulos?
Vanhentunutta nättiä
Pelin grafiikka on vanhan liiton rujoa ja erittäin staattista. Tulee mieleen vanhat Fallout-pelit ja uudempaa pelaamista tarjoavat How To Survivet. Tässä ei ole mitään vikaa ja kun liuokseen lisätään hienot valaistukset on Welcome to ParadiZe toisinaan jopa kaunista katseltavaa. Varsinkin sisätiloissa seikkaillessa, taskulamppu valaisee hyvin maukkaasti ostoskeskuksen rujouden, jonka loiston muistaa vain laittamalla silmät kiinni.
Pelaajan ja vihollisten animaatiot on mallia ragdoll ja tuottaa mielihyvää aivoihin kun isompi joukko eläviä kuolleita silpoutuu macheten pyöriessä hurjasti.
Äänet on tehty hyvin, paitsi dialogi on luonteikkaisesti hirvittävää kuunneltavaa. Myös zombotien tietyt kyvyt ovat häiritsevän oksettavia kuunneltavia. Liekö hyvä vai huono asia, sitä en kyllä pysty sanomaan. Varsinkin zombotin ”taunt”, eli lahtelaisittain ”huutelu” on ällöttävän söpö. Niinkuin korianteri. Alku ei paha, mutta hyi vittu.
Kannattaako ostaa?
Muutaman kympin hintalapulla koristeltu Welcome to ParadiZe on maksimihinnassaan juuri näin, mutta jos tästä pitäisi kolmen A:n eurokasaa latoa voisi homman unohtaa välittömästi. Hauskoja tunteja varmasti piisaa ja kaverin kanssa vielä kauemmin.
Se ei siis ole missään nimessä huono ostos ja ansaitseekin tasaisen seiskan kouluarvosanamittarilla. Peliä saa Steamista ja Epicistä, sekä kummaltakin konsolilta – myös vanhemmilta. Nintendolle ei saa. Eikä Commodoreen.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.