Wildfrost jättää kylmäksi, vaikka kevätaurinko jo lämmittääkin pelaajaa.
Kaiken alleen peittävä villijää on roudattanut maailman ja Snowdwell-kylän asukkaat ovat maailman viimeinen toivo kevään näkemiseksi. Satunnaisankarit assemble! On aika matkata aurinkovuorelle ja varmistaa, ettei takatalvi pääse yllättämään.
Mistä on kyse?
Wildfrost on Slay the Spiren jalanjäljissä kulkeva erittäin suloinen ja huumorilla kuorrutettu deckbuilder, joka noudattaa roguelike-sääntöjä oppikirjan mukaan. Aloitat heikoilla korteilla, jotka ovat sidottu heikkoihin aloitushahmoihin. Eri hahmoilla on hieman eri aloituskortit ja lisää molempia saa seikkailemalla kohti loppupomoa, sekä samalla suorittamalla eri vaatimuksia jotka täyttyvät itsellään peliä tahkomalla.
Siinä missä Slay The Spire onnistuu edelleen vuosia julkaisun jälkeen koukuttamaan pelaajan toistamaan satunnaisia juoksuja, Wildfrost kangistuu jo alkumetreillä. Vaikka sen peruspalikat ovat hyvin kasassa, puuttuu pelistä edistymisen tuntu ja tahkominen turruttaa mielenkiinnon liian nopeasti.
Kannattaako ostaa?
Söpöt grafiikat ja hassun hauska huumori eivät tällä kertaa riitä, kun riittävää syytä ei anneta jatkaa pelaamista. Jos Slay The Spirea, Inscriptionia tai vaikkapa pahasti aliarvostettua Across the Obeliskia ei olisi jo olemassa, voisi Wildfrost pärjätä. Koska kilpailevat pelit on nimenomaan tehty uudelleen pelattavaksi, voi Wildfrostin noukkia alesta muutamalla eurolla sadepäivän varalle, mutta pidempää hupia sen lumiset maisemat eivät ainakaan allekirjoittaneelle tarjoa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.