Mainos
Brad Pittin tähdittämään leffaan löyhästi perustuva moninpeli-zombi-äksönpläjäys näki päivänvalonsa videopelimuodossa. Brad Pittistä ei ole pelissä tietoakaan, ja meininkiä lainallaan rohkealla kädellä Left4Dead-peleistä.

World War Z; zombeja, vitusti zombeja. Laumoittain juoksevia zombeja. Isoina laumoina kohti vyöryviä zombeja – ja sinä, sekä kolme kaveriasi.

Mainos

Neljän pelaajan cooppi-viihdettä bugien kera

World War Z on neljän pelaajan tehtäväpohjainen, kolmannen persoonan selviytymiräiskintäpeli, jossa zombit juoksevat ja vyöryävät laumoittain kohti pelaajaa.

Meininki on nopeaa ja raffia, mutta myös popcornin makuista pikkukivaa kaveriporukalla. – kunnes vastaan tulee bugi joka hyydyttää koko koneen. Ei muuta kuin resetoinnit ja uusi yritys.

Uusia makeita aseita kokeiluun ja kadulle. Miljööt sisältävät kulmia, josta juoksijat varmasti hyppäävät eteen. Virne naamalla leviää kun kranaatinlaukaisija repii zombeja kappaleiksi ja uusi bugi, hyydytys, ruutu jumiin. Huokaus.

Pienissä annoksissa parasta

World War Z ei sisällä suuren pelin viboja, vaan se on enemmän pienissä hetkissä pelattava kaveriporukan kivake. Peli ei juuri houkuttele toistuvaan pelaamiseen, mutta silloin tällöin naputeltuna se sisältää hetkisen ihan hauskaa moninpelikiljahtelua – kunhan pelin bugit saadaan kuntoon. Täysin koneen hyydyttävä meininki ei paljoa houkuttele uusimaan kokemusta.

Peli näyttää nykystandardeilla kohtalaisen hyvältä, mitä nyt laumat ovat hieman itseään toistavia tai yksilöt piirteiltään geneerisiä.

Episodeja löytyy muutama kappale ja niiden mukana eri pelaajahahmot.

Rukattavaa löytyy valikoista juuri oikeanlaisen kokemuksen saamiseksi, eli kustomointivaraa on.

Kannattaako ostaa?

World War Z on kuin kiskan hampurilainen; jostain syystä sen halusi, söi ja sitten tuli vähän huono olo. Pienissä hetkissä kivaa, mutta ei joka päivä nautittavaksi.