Achilles: Legends Untold -arvostelu – Akilleen kantapääpotku päähän

Achilles: The Legend Untold on Dark Point Gamesin esikoinen pelirintamalla. Kriitikko läpäisi Puolanmaalta ponnistavan lafkan toimintaroolipelin ja kertoo nyt, onko se kotoisin mistään? 

Uinu, uinu, lemmikkini -elokuvassa on yksi erittäin mieleenpainuva kohtaus, jossa jo kertaalleen kuopattu perheen tähtisilmä herää henkiin ja viiltää sankarilta akillesjänteen poikki puukolla. Leffa on vanha, mutta muisto on tuore, ja aika ajoin tämä groteski näytelmä muistuu mieleen. Akilleen kantapäähän sai myös eräs, kreikan mytologiasta tuttu Achilles, nuolen ja homma oli siinä, vaikka muutoin kuolematon herra myyttien mukaan olikin.

Sinne ja takaisin

Peli alkaa, kun Achilles kuolee Troijan sodassa Parisin nuolen lävistämänä, kuten Homeroksen Iliadissa kerrotaan. Hänen sielunsa joutuu Hadeksen valtakuntaan, mutta Aksu ei ole tyytyväinen kohtaloonsa. Hän päättää paeta alamaailmasta ja palata elävien joukkoon. Mutta muistihan se on kadonnut kuin dementikon suuntavaisto. Akilla ei ole haisua, miksi Kreikka on täynnä hirviöitä ja mitä tapahtui Troijalle.

Selviää, että syy paluuhunsa on osa Hadeksen ja Areksen välillä käytävää ikiaikaista sotaa. Hades haluaa lopettaa Areksen julmuudet ja käyttää Akillesta aseenaan. Ares taas haluaa tuhota Akilleen ja kaikki muutkin sankarit, jotka ovat vastustaneet häntä. Aresin poika, Fobos, on Areksen pääasiallinen kätyri, joka johtaa hänen armeijaansa ja lähettää Akilleen perään kaikenlaisia vaaroja. Vittumaisessa välikädessä siis ollaan.

Akilleen ainoa liittolainen on Hefaistos, seppien jumala, joka valmistaa sankarille astaloita ja esineitä. Hän myös kertoo Akilleelle hänen menneisyydestään ja antaa hänelle vihjeitä siitä, miten hän voi selviytyä Areksen ja Foboksen hyökkäyksistä. Akilleen on löydettävä tapa päästä Areksen linnoitukseen ja kohdata hänet kasvokkain, jos hän haluaa vapauttaa Kreikan ja itsensä jumalten sodasta.

Gluteeniton arsenaali 

Achilles: Legends Untold on isometrisestä kuvakulmasta ohjattu toimintaroolipeli. Meininki on hyvin paljon samanlaista kuin muinaisessa, PS2:lle julkaistussa Dark Alliance -ARPG-pelissä. Kerää rahaa, osta- tai löydä uusia aseita, sekä esineitä.

Suojia pelistä löytyy tasan yksi, jota voi päivitellä sepän luona paremmaksi. Rintapanssari päivittyy pelin edetessä tiettyyn teemaan, esimerkiksi ensimmäisen, ison pomotaistelun jälkeen saa sankari miehustalle skorpionista sorvatun panssarin.

Aseita on paljon, mutta erilaista sorttia ei kovinkaan monta. On keihästä, miekkaa, kahden käden miekkaa, sekä kirvestä. Näille kaikille löytyy perus- ja aina uniikkiin asti olevia vaihtoehtoja.

Kaikkia aseita voi ja kannattaakin päivittää aina kun pystyy. Kunhan vaan massit ja resurssit riittävät.

Lisäksi kun käytetään yhden käden kepakkoa on toiseen kouraan iskettävä kilpi, jota voi nakkailla vihollisen naamaan tai torjua osumaa. Oikein ajoitettu torjunta saa vihollisen horjumaan, jolloin iskut tekevät enemmän läimää.

Erilaisia esineitä löytyy kiva määrä, mutta niitä käytin ehkä noin kaksi kertaa koko pelin läpäisyn aikana. On teräöljyjä joilla saa veitseensä vaikkapa myrkyllistä lisämakua, tai pimeästä voimasta ammentavaa voitelua.

Heittoveitsiä, kranaatteja ja sun muuta hilipakkaa Achilles kerää tolkuttoman määrän. Ainoa hyöty näistä oli myydä ne pois ja tienata matkailuauton kokoinen kasa kolikoita. Eikä aikaakaan kun on aseet päivitetty minttiin ja peli muuttuu läpijuoksuksi.

Toimintaroolipeli kun on, löytyy siitä tietenkin taitopuu. Puusta saa auki erilaisia lisätaitoja, mutta pääasiallisesti vain lisää statseja.

Vaikeustaso on vain säädin 

Peli on järjettömän helppo, varsinkin kun saa jonkun tikun tuunattua päätyyn. Kriitikko iski kaikki materiaalit, sekä kolikot kahden käden miekkaan, jonka ”heavy attack” on mallia pyörremyrsky. Jokainen vihollinen suorastaan sulaa kun vinhaa pyörivä Akilleus vyöryy päälle. Kaikki viholliset, sekä pomot omaavat vain muutaman erilaisen hyökkäyksen, jotka oppii minuutissa.

Alkupään pomotaistelutkin ovat vain isommaksi skaalattuja hirviöitä, mitä olit jo laittanut pinoon tuhat kappaletta. Vaikeutta ei lisää se, että pelaajan eteen kolataan massoittain tykinruokaa. Niitä ne ovat, eikä muuta.

Jopa koko pelin loppuvastus on niin helppo, että peittosin sen valehtelematta painaen vain hiiren oikeaa korvaa. Peli mainostaa isolla äänellä, että se sisältää mullistavan GAIA-mekaniikan. GAIA tulee sanoista Group AI Action. Systeemi, joka laittaa viholliset toimimaan yhteistyössä. Helvetin hieno idea, mutta tyngäksi jää. Joukkotekoäly laittaa esimerkiksi toisen vihollisen pomppaamaan, toisen kilveltä seiväs tanassa. Isommat hirviöt voivat napata pienemmän vihulaisen nilkasta kiinni ja viskaista sillä pelaajaa. Siinäpä se sitten on.

Pelaamisen riemua ei löydy

Teknisesti heikko esitys kärsii monista ongelmista, kuten kaatumisista ja alhaisesta ruudunpäivityksestä. Varsinkin Nvidian korttien kanssa peli ei suostu ilman ongelmia toimimaan. Useat päivitysfilut kuitenkin tekivät pelistä pelattavan ja kaatuilut jäivät onneksi hyvin vähäisiksi. Peli sai myös 1.0-version kesken arvioinnin, jonka myötä monta probleemaa saatiin hiottua kuntoon.

Nämä eivät peliä silti pelasta vaan Achilles: Legends Untold on aivan liian helppo, sekä tylsä peli. Tarina on hyvin keskinkertainen ja puolan murteella viännetty englanti on kamalaa kuunneltavaa.

Last season vai next-gen?

Yllättävän kovan raudan vaativa Achilles: Legends Untold näyttää Pleikkari kakkosen peliltä, aina ohjattavuudesta graafiseen ulkonäköön. Välianimaatiot ovat piirrettyjä ja niissä sentään on jotain henkeä. Peli tukee DLAA:ta, mutta ei vaikuta ulkonäköön oikeastaan mitenkään. Ruudunpäivitykseen sitäkin enemmän, joten pois vaan!

Peli pyörii ja vastaanottaa kontrolleja kuitenkin moitteetta, mitä tämän tapaisessa nopeassa toimintapelissä pitää ollakin.

Äänipuolen efektit ovat tusinakamaa, mutta bassot jytisee tarpeeksi. Musiikki on kamalaa ja itseään toistavaa harmoniaa, joka kannattaakin kytkeä välittömästi pois päältä.

Kannattaako ostaa?

Achilles: Legends Untold on peli, joka tulee olemaan ilmaisversiona Epicissä, sekä Pleikkarin storessa aivan saletisti. Potentiaalinen peli kompastuu tylsiin vihollisiin, mielikuvituksettomiin ympäristöihin ja bugeihin. Pelin läpäisee noin 10 tunnissa, eikä sen pariin halua palata, vaikka NG+-vaihtoehto onkin saatavilla läpäisyn jälkeen.