Mainos
Brad Pitt avaruudessa. Onko Ad Astra matkalla avaruuselokuvien tähtien sekaan, vai hyytyykö lennolleen kuin Apollo aikanaan?

Lähitulevaisuus, toivon ja konfliktin aika. Astronautti Roy McBride (Brad Pitt) kutsutaan huippusalaiselle tehtävälle. Hänen isänsä (Tommy Lee Jones) lähti vuosia sitten avaruustehtävälle etsimään maan ulkopuolista älyllistä elämää. Neptunuksen saavutettuaan Royn isän alus miehistöineen katosi. Maapallolle yllättäin iskevät sähkömyrskyt saavat kuitenkin puolustusvoimat reagoimaan ja Roy lähetetään ottamaan yhteyttä isäänsä, joka mahdollisesti on vielä elossa.

Mainos

Parasta täysin tietämättä ennakkoon mitään elokuvasta

James Grayn ohjaama ja yhdessä Ethan Grossin kanssa kynäilemä Ad Astra on matka. Matka omaan personaan ja matka juurilleen. Tämän matkan kanvaasina toimii armoton avaruus. Ad Astra on mykistävä kokemus, joka on parempi, jos siitä ei tiedä juuri mitään etukäteen.

Ad Astra istuu hyvin hidastempoisten pohdiskelevien avaruuselokuvien joukkoon. Mitään uutta tai mullistavaa sinällään se ei tarjoa, mutta kokemus on silti otteessaan pitävä. Kaikenlaista estettä mahtuu matkalle mukaan ja Brad Pittin hillitty karisma kantaa läpi elokuvan.

Musiikit tuovat mieleen jotain Interstellarin ja uuden Blade Runnerin maastosta, mutta paljon hillitymmällä otteella. Mitään suurta rätinää tai nopeatempoista toimintaa elokuvalta ei kannata odottaa. Ad Astra on pimeä polku, jonka läpi kulkee löytääkseen totuuden, ja tätä saattaa jäädä pohtimaan vielä elokuvan jälkeenkin.

Kannattaako katsoa?

Ad Astran elokuvan teemat ovat yksinkertaisia, mutta syviä kuin mariaanien hauta. Katsojaa ja Royta ohjaa pimeässä halu selvittää mistä on kyse. Otteellaan elokuva istuu hyvin pohdiskelevien avaruuselokuvien joukkoon. Tunnelmallisten elokuvien ystäville Ad Astra saa vahvan suosituksen.