Alien Covenant -arvostelu

Alien saaga jatkuu Ridley Scottin ohjaamassa esiosassa. Alien: Covenant paljastaa harmiksemme mistä alienit ovat tulleet. 

Elokuvassa Covenant-alus on matkalla kohti Origae-6 planeettaa, jonne parin tuhannen staasissa olevan matkustajan on määrä perustaa uusi kolonisaatio. Walter (Michael Fassbender), aikaisemman Davidin kaltainen androidi, vahtii staasissa olevia matkustajia ja Covenant-alus aluksen toimia. Matkalla tapahtuu onnettomuus, joka pakottaa miehistön heräämään staaseistaan, ja arvioimaan tilanteen uusiksi. Läheiseltä planeetalta tulee ihmisen ääntä muistuttava sekava radiolähetys. Planeetta näyttää skannauksessa paremmalta elämisen kannalta, kuin mitä Origae-6 onkaan. Kapteeni päättää, että ryhmä lähetetään tutkimaan planeettaa ja radiolähetystä. Planeetta on upea, mutta oudon hiljainen.

Koska tässä arviossa avaudutaan paljon, otetaan tähän alkuun se, mikä Alien:Covenantissa toimii.

Alien: Covenant sisältää hulppeita maisemia ja yleiseen designiin on panostettu kunnolla. Rooleista Michael Fassbender nousee parhaiten esiin hienovaraisten vivahde-erojen tuplarooleissa Davidina ja Walterina. Nostalgian havinaa koetaan muutaman otuksen ja elementin voimin.

Katherine Waterston on Danielsina jonkin sortin ihan mukiinmenevä köyhän miehen vara-Ripley. Musat on monelta osin todella pärisyttävää kamaa ja alun grafiikat ovat viiva kerrallaan ilmestymisineen todella nostalgiset.

Mikä tässä sitten mättää?

Jos leffasta mainitessa ensimmäisenä tulee mieleen hulppeat maisemat, ollaan jo melko heikoilla vesillä. Alien: Covenant on melko tuhnu paakku, ennalta arvattavaa ja sitä samaa vanhaa näkkärileffaa. Kuulostaako tutulta? Alus saa hätäsignaalin, sitä mennään tutkimaan päätä pahkaa, hämmästytään kun jotain tapahtuukin, jengiä alkaa kuolla ja lopussa nähdään tuttujen tuttu nainen vastaan Alien -matsi.

Leffan ökögraffat ovat myös melko hävettävän läpinäkyvää CGI-kamaa, ja osin huonoudessaan kilpailevat Alien 4:n kanssa. Ennen sentään suurin osa efekteistä tehtiin prakteilla, eli käsityönä.

Leffaa katsellessa väkisinkin tulee mieleen, että käsikirjoittajat ovat harrastaneet enemmän rinkikäsitöitä, kuin käsikirjoituksen viilaamista.

Alien: covenant yrittää olla sentimentaalinen tai emotionaalinen onnistumatta siinä. Yrityskeinoina on jatkuva hahmojen nyyhkytys ja silmäkulmien kosteus. Katherine Waterstonin Danielsin silmät ei montaa kuivaa hetkeä näe. Miksi tähän leffaan on tungettu Danny McBride? Toisaalta jos diggailee Danny McBridesta, voi olla iloinen, sillä Danny McBride näyttelee elokuvassa Danny McBridea avaruudessa.

Alien: Covenant paljastaa mistä alienit ovat tulleet. Paljastuksen nähtyään toivoo ettei koko Alien: Covenant leffaa olisi koskaan tehtykään.

Pahin synti koko elokuvassa on se, että se on niin pirun ennalta-arvattava. Kaikki vihjeet tulevasta ovat kuin suurilla punaisilla neon-hohtoisilla raameilla kehystettyjä, eli niitä on melko mahdoton missata. Siinä on kai se suurin ongelma onkin: kaikki on nähty jo aiemmin ja leffaa katsoessa tilanteet hoksaa varttia ennen tapahtumia.

Kysymys kuuluukin, katsoako, vaiko ei? Jos haluaa pitää ensimmäisen Alien-leffan puhtauden, niin jättää tämän kikkareen väliin. Jos taas katsoja on sellainen, että on kaikki Saw-leffat on katsottu juonen takia, niin pakko kai tämä Covenant on mennä katsomaan.

Alien: Covenant on ajoittain viihdyttävä, muutaman näppärän Gore-kuoleman sisältävä, todella ennalta-arvattava, ristiriitainen Alien-saagan sekoittaja.