Kotiteatterissa jytisee kun valtavat taistelulaivat ottavat yhteen merellä vielä valtavampien vieraan sivilisaation alusten kanssa. Mutta miten vetovoimainen voi olla elokuva, jonka pohjana on niinkin yksinkertainen peli kuin laivanupotus? Lunastaako Rihanna paikkansa Alexander Skarskårdin, Taylor Kitchin ja Liam Neesonin rinnalla?
Ei kun hetkinen, eihän tässä mitään Rihannaa nähdä. Eikä Liamiakaan. Tilalla ovat Mario Von Peebles, Carl Weathers ja… öö… Mandela Von Peebles.
Jaha ja nyt valkenee: Blu-raylle ei olekaan sorvattu elokuvaa Battleship, vaan American Battleship. Se elokuvateattereihin päätynyt ison rahan Battleship ilmestyy kotikäyttöön vasta syssymmällä.
Rahat pois tyhmiltä
American Battleshipin takana on Asylum Films, jonka meriittilistalta löytyvät sellaiset kassamenestykset kuin AVH: Alien Vs. Hunter, Transmorphers ja The Terminators. Käykääpä vilkaisemassa kansikuvia vaikkapa IMDb:n kautta.
Varsin omaperäisiä rainoja siis, ja kuinka ollakaan, Battleshipin julkaisija Universal Pictures ei ollut mielissään Asylumin poikien meriseikkailuista. Universal haastoi puljun keväällä oikeuteen, sillä sen mielestä Asylum halusi vain kerätä rahat pois tyhmiltä. Puntarissa oli myös Hasbron laivanupotuspelin tekijänoikeudet. Globalin puolustuksen voisi kiteyttää lauseeseen: ihan sama, ite teette floppeja. Niin siinä kuitenkin kävi, että leffan nimi muutettiin lopulta muotoon American Warship.
”Universal Pictures ei ollut mielissään Asylumin poikien meriseikkailuista”
Mutta ei se nimenmuutos itse elokuvaa paranna. Vaikka katsoisikin klaffivirheitä, kuvan laadun vaihteluja ja tekniikan porukan mokia läpi sormien, luvassa on silti kliseistä ja kiduttavaa katsottavaa.
Elokuvan alkuminuuteilla Koreoiden rannikoilla tapahtuu eriskummallisia laivastohyökkäyksiä, ja pian ollaan jo kolmannen maailmansodan kynnyksellä, kun suurvallat käyvät syyttelemään toisiaan. Kohti sotatoimialuetta seilaa jo toisessa maailmansodassa kunnostautunut USS Iowa. Nykymittapuun mukaan antiikkinen alus on ihmiskunnan viimeinen toivo kun avaruusörkit tuhoavat modernien sotalaivojen tietokonejärjestelmät.
Jatkossa rytmi menee näin: ensin ilmeisesti arkistosta kaivettua ilmakuvaa vinhaa vauhtia kiitävästä amerikkalaisten sotalaivasta, sitten kuvaa ryppyotsaisesta kokoontumisesta jossakin laivan sisuksissa ja sen jälkeen digitaalisia cgi-räjähdyksiä ja suttuisia vihulaisaluksia. Toistetaan kunnes elokuva loppuu.
Tunnelma on kuin katsoisi varhaisteineille suunnatun 2000-luvun alun tieteissarjan pilottijaksoa.
Armotonta sähläystä alusta loppuun
Näyttelijäsuoritukset ovat tasaista pökkelöintiä alusta loppuun. Mario Von Peeblesiltä ja Carl Weathersilta on nähty varsin oivaa työskentelyä, mutta eivät hekään missään nimessä pääse loistamaan kaiken sähläyksen keskellä.
Ehkä maailman turhimpia elokuvia heti suomalaisen Blackoutin jälkeen.
