Nuori Star (Sasha Lane) elää ankean oloista elämää jossain päin Yhdysvaltojen keskilänttä. Hän dyykkaa roskiksista ruokaa ja paimentaa kahta lasta, jotka eivät ole hänen omiaan. Syy tähän kaikkeen ei varsinaisesti alussa selviä. Katsojaa pidetään jännityksessä.

Kurjissa oloissa elävälle Starille ja tämän seurassa viihtyville lapsille alkaa toivomaan parempaa huomista. Elokuva johdattaa katsojan tähän ajatuskulkuun kuin psykologinen ihmiskoe konsanaan.

Sitten Star tapaa karismaattisen ja villin nuoren kundin, Jaken (Shia LaBeouf). Kankeasta alusta huolimatta Starin ja Jaken yhteinen taival on kuin tähtiin kirjoitettu. Starin kaitsemat lapset heivataan takaisin välipitämättömän oloiselle äidilleen ja Star hyppää Jaken matkaan.

American Honey on tie-elokuva sanan varsinaisessa merkityksessä. Valtaosa elokuvasta ollaan tien päällä yrittäen myydä lehtiä kyseenlaisen yrittäjän, Krystalin (Riley Keough) johtamana. Siinä sivussa hurvitellaan muiden itseään etsivien nuorten kanssa. Poltetaan kannabista, maistellaan alkoholia, lauletaan yhteislauluja ja nostetaan yhteishenkeä yhteisellä ajanvietolla.

Kaikki tuntuu olevan kivaa ja samalla päämäärätöntä. Elokuvan alussa esitellyt lapset unohdetaan nopeasti, aivan kuin heitä ei olisi koskaan näytettykään. Starin uusi elämä on kaiken keskiössä. Eikä tässä sinänsä mitään vikaa ole. Vikaa en sijaan on siinä, ettei varsinaista juonta ole. Tarinan keksiössä on Star, Jake ja itse matka. Loppu tulee yllättäen ja jättää liki kolmituntisen katsomisen jälkeen hieman tyhjän olon. “Tässäkö tämä nyt oli?”

“elämänmakuinen fiilis”

Reilulla käsivaralla kuvattu elokuva on aitoutta täynnä ja elokuvassa on tietyllä tavalla letkeä, elämänmakuinen fiilis. Se on yhtäältä täynnä nuoruuden kaihoa kuin itsensä etsimistä ja oman identiteetin rakentamista. Kuinka omaa itseään peilataan kasvuvaiheessa muihin ja kuinka eletään hetkessä tulevaisuudesta tietämättä.

Valitettavasti elokuvana tällainen fiilistely ei kanna kovin pitkälle. Olisin kaivannut edes jonkinlaista juonta elokuvalle ja vastauksia kysymyksiin, jotka elokuva selvästi katsojalle alussa esittää. Näitä ei kuitenkaan ole ja lopputulos tuntuukin lopussa lähinnä ylipitkältä sosiaalisen median kaverireissun kuvaukselta.