Assassin’s Creed Mirage vie pelaajat Aladdinin aikaan, kaukaiseen Akrabaan… ei vaan siis Bagdadiin, jossa tuhannen ja yhden yön taika vaihtuu hiippailuun ja salamurhailuun.
Assassin’s Creed -pelisarja on yksi maailman suosituimmista videopelisarjoista, joka on saanut alkunsa herrain vuonna 2007. Pelisarjan menestyksen takana on sen yhdistelmä oikeita historiallisia tapahtumia, salamurhaajien ja temppeliritarien välisiä salaliittoja, avoimen maailman seikkailua, pulmia ja sutjakkaa parkour-liikkumista.
Pelisarja vie pelaajan eri aikakausille ja paikkoihin, kuten renessanssin Italiaan, Ranskan vallankumoukseen, muinaiseen Egyptiin, Kreikan mytologiaan, viikinkien aikaan ja nyt takaisin sinne, mistä kaikki alkoi, eli Lähi-Itään.
Assassin’s Creed Mirage on kunnianosoitus ensimmäiselle Assassin’s Creed -pelille, mutta samalla myös jonkinasteinen esiosa Assassin’s Creed Valhallalle.
Kasvutarina rotasta hienostuneeksi
Pelin tarinassa ollaan tällä kertaa vuodessa 861 jKr., jossa pelaaja ottaa ohjatakseen Basimin, bagdadilaisen katurotan. Ja kyllä, turbaanipäinen korsto nimittää hahmoamme katurotaksi heti avauskohtauksessa, aivan kuten Disneyn Aladdin-animaatioelokuvassakin.
Kuten viimeaikaisissa Assassin’s Creed -peleissä, tarina rakentuu monimutkaisten eri tapahtumien ja seurausten johdosta. Tälläkin kertaa vatuloidaan ensimmäiset tunnit ja sitten aletaan kasvamaan uhmakkaasta nuoresta pellestä, hienovaraiseksi salamurhaajaksi.
Vaikka tarina onkin keskeinen elementti, ei se silti ole kirkkaimmassa pääroolissa. Pääroolissa on hiippailu, asioiden etsiminen, salamurhastelut, aiempaa vähäisempi loottaaminen, esineiden päivittäminen ja tarinan avaaminen kohti lopullista päämäärää.
Siinä missä Origins, Odyssey ja Valhalla keskittyivät XP-grindaukseen tarinan ohella, panostaa Mirage pelaajien toiveesta tarinaan. Eli peli etenee tehtävien kautta, joka on pelkästään hyvä asia. Enää ei tarvitse levelöityä kovan graindin myötä, jotta selviää tietyistä kartta-alueista, vaan viholliset ovat vihollisia, sillä selvä.
Pieniä muutoksia, hyviä lisäyksiä?
Teknisesti Assassin’s Creed Mirage on liiankin tuttu peli. Sen hahmot ovat liian tutulla tavalla täynnä outoa laaksoa ja kökköä animaatiota, aivan kuten edellisissäkin osissa.
Yksi merkittävä ja sormissa tuntuvin muutos on kontrollien uudelleenmäppäys. Nyt nimittäin nopea kevytisku tapahtuu R1:llä, raskas isku pitämällä R1 pohjassa ja R2:lla valitaan asepyörästä aseita. L1:llä torjutaan iskut.
Iskujen torjuminen on yksi tapa välttää osumat. Toinen on aiemmistakin osista tuttu väistely, joka tapahtuu edelleen neliöstä.
Samoin taskuvarkaus on uusi pikkulisä, jota harjoitellaan alussa ja jota voi käyttää hilujen pöllimiseen koko pelin ajan. Joissain tehtävissä taskuvarkaus on jopa avain etenemiseen, mutta se pitää itse oivaltaa.
Siinäpä ne suurimmat uudistukset. Seikkailuna Assassin’s Creed Mirage on kuitenkin itsenäinen AC ja varsin menevä sellainen.
Tällä kertaa eleettömien sivuhahmojen turhaa jututtelua on ehkä karvan verran vähemmän ja keskittyminen menee enemmän perinteisempään hiippailuun ja tehtävien tekemiseen. Itse olen tämän tyylin fani, vaikka pidin kovasti Originsista ja Odysseystakin. Valhalla oli liian suuri pala purtavaksi ja jouduin jättämään sen puolivälissä kesken, sen loputtoman graindin, toiston ja mammuttimaisuuden vuoksi. Liika on liikaa ja onneksi nyt ollaan paljon maltillisemman kokonaisuuden äärellä.
Assassin’s Creed Miragen kartta on merkittävästi pienempi kuin edellisen trilogian kartasto, joka vain kasvoi peli peliltä kohtuuttomammaksi. Karttaa voisi kuvata jopa pieneksi. Siinä on pari kaupunkia ja reilusti aavikkoa, mutta ei muuta. Ja ainakin allekirjoittaneelle se riittää varsin hyvin.
Mirage on onneksi tehty vanhempien AC-fanien iloksi ja siinä se onnistuu. Pelaaminen on hauskaa ja luovuuden käyttö eri tilanteissa on antoisaa.
Grafiikat ja äänet?
Graafisesti Assassin’s Creed Mirage on todella nätti peli. Sen pelimoottorina jauhaa kuitenkin edellisestä kolmestakin tuttu Anvil, joten grafiikassa ei ole tapahtunut merkittävää edistystä edellisen konsolipolven seikkailuista. Ne näyttivät hyviltä ja niin näyttää Miragekin.
Ainakaan arvioidussa PS5-versiossa ei hyödynnetä säteenseurantaa missään sen kolmesta muodossa. Valot ja varjot ovat tehty perinteisillä menetelmillä. Tähän syynä lienee se, että peli julkaistaan samaan aikaan myös edelliselle konsolipolvelle.
Pelimaailmassa on paljon tuttuja assetteja, objekteja ja hahmoja aiemmistä Origins-, Odyssey- ja Valhalla-peleistä. Pelaaja on kuin kotonaan, mutta olisihan se hienoa olla myös jonkin täydellisesti uuden äärellä. Mirage tuntuukin enemmän spinn-offilta tai pelitrilogian jatkopalalta kuin oikealta jatko-osalta.
Rumin osa-alue koko pelissä on soihdun tuli, joka downgradettiin syystä tai toisesta Odysseyta varten, eikä ole vieläkään edes Originin tasoa. Jos pelaaja liikkuu, liekki palaa pystysuorassa, eikä tuli reagoi mihinkään liikkeeseen. Jopa Tomb Raider 2 (1997) omasi dynaamisen soihtutulen. Siis 26 vuotta sitten tämä osattiin jo tehdä, vaan ei enää.
Kannattaako ostaa?
Assassin’s Creed Mirage mainio uusi osa jättimäiseen pelisaagaan, jonka pelaajat tietävät mitä saavat, kun uuden osan ostavat. Ja sitä saa, mitä tilaa tälläkin kertaa. Ehkä vähän liiankin samaa, sillä edes jotain visuaalisia uudistuksia olisi sopinut odottaa, etenkin kun nyt ollaan jo puolivälissä PS5/XBS-sukupolvea. Ehkä sitten seuraavassa osassa, joka sijoittuu muinaiseen Japaniin. Niin tai näin, Assassin’s Creed Mirage on kuitenkin erinomainen jatko-osa erinomaiselle pelisarjalle.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.