Kaameat pomot– ja Väärät paperit -ohjaaja Seth Gordon unohti kaikki ysäri-Baywatchin säännöt ja teki maailman suosituimman tv-sarjan elokuvarebootista erittäin viihdyttävän, penisvitseillä maustetun toimintakomedian.

Los Angelesin uimarannat ovat maailman turvallisimpia, sillä Mitch Buchannon (Dwayne Johnoson) pitä auringonpalvojista huolta – lähes supersankarin tavoin. Uusia kokeilaita palkataan tulevan kesän uimakausisesongille kolme, joista yksi (Zac Effron) on raahattu Iowan sisämailta suorittamaan yhdyskuntapalvelustaan rantavahdin sandaaleissa. Mitch ei sulata moista leveilijää omalla tontillaan, joten päättää pistää poikasen koville. Samaan aikaan rantavahtisankarit sekaantuvat paikallisen huumeparonin bisneksiin, jotka on kitkettävä korruptoituneen poliittisen elimen siipien alta.

Ohjaaja Seth Gordon on tehnyt Baywatchista sellaisen, kuin kansa toivoo; puhtaasti viihdyttävän parituntisen. Elokuva ei koreile vakavalla draamalla ja syvällisillä Oscar-hetkillä, vaan se lataa lippaan täyteen testosteronia, estrogeeniä ja ruutia. Tällä reseptillä ei voi kuin onnistua silmäkarkin ja viihteen luomisessa.

“hidastuksia, tissivakoja, kamelinvarpaita, vatsalihaksia, räjähdyksiä, toimintaa ja huumoria”

Baywatch on luonnollisesti pullollaan hidastuksia, tissivakoja, siittimiä, kamelinvarpaita, vatsalihaksia, räjähdyksiä, toimintaa ja huumoria. Juuri toiminnan ja komedian yhdistelmä on Baywatchissa parasta. Elokuva ei ota itseään vakavasti, vaan luottaa puhtaasti ysärielokuvista tuttuun kaavaan – ja sitä onkin kaivattu. Puolivälin tienoilla elokuva alkaa muistuttamaan jopa Bad Boys II:ta, joka on yksi 2000-luvun onnistuneimmista toimintakomedioista.

Mietin elokuvaa katsellessani, että jostain syystä Los Angeles näyttää aivan Miamilta. Syynä on se, että Los Angelesin kalliit rantavuokrat on syrjäytetty ja leffa todella on kuvattu osittain Floridan Miamissa, osittain Georgian Savannahissa.

CJ Parkerin, Mitch Buchannonin, Matt Brodyn, Summer Quinnin ja Stephanie Holdenin rooleihin kaavailtiin parin vuoden ajan ties keitä, aina Justin Timberlakesta eri glamour-malleihin. Onneksi näihin ei päädytty, sillä nykyinen kattaus on varsin toimiva. Johnsonin ja Effronin buddy-cop-asetelma toimii loistavasti, Alexandra Daddario osaa näyttää kauniilta näytellä samaan aikaan sekä Kelly Rohrbach ja Ilfenesh Hadera tuovat sopivasti silmäniloa mieskatsojan silmiin. Naiset saavat puolestaan nauttia The Rockin rintalihaksista ja Effronin yliampuvasta sixpackista. Ja kyllä, niitä ysärisarjasta tuttuja cameoitakin nähdään!

Uusi Baywatch ei ole mestariteos, mutta se on todella viihdyttävä aivot narikkaan -dippailu. Sen katsominen ei vaadi alkuperäissarjaa pohjalle. Elokuva kannattaa katsoa vapautuneessa mielentilassa ja unohtaa kaikenlaiset ennakkoasenteet. Tämä kikkailu on oma stoorinsa.

4K-kuvaa, HDR-värejä ja reipas nippu ekstroja

4K Ultra-HD -versio elokuvasta pitää sisällään paremman kuvan ja syvemmät värit kuin kotimaisessa elokuvateatteritarjonnassa nähty versio. Tarjolla on myös pidennetty ohjaajan versio, jossa en itse huomannut muuta eroa, kuin Alex Daddarion rintsikoiden vilauttelukohtauksen. Ehkä jotain muutakin on mukana, mutta ei ainakaan mitään tärkeää.

Tuotantoon keskittyviä dokumentaareja on neljä, joiden lisäksi tyrkyllä on tietysti poistettuja kohtauksia.