Billions on oiva osoitus sarjasta, jossa tylsähkö aihe muuttuu kiinnostavaksi, kun näyttelijät ovat hyviä ja käsinkirjoitus rautainen. Mistäkö on kyse? Rahasta tietenkin.
Tarkemmin ottaen talousrikoksista, miljoonasijoituksista, vehkeilystä ja sisäpiirin kaupoista. Tässä keskiössä ottavat toisistaan mittaa Paul Giamattin (kuvassa) esittämä syyttäjä Chuck Rhoades sekä Damian Lewis monimiljardööri Bobby Axelrodin roolissa. Jottei kuvio olisi aivan liian yksinkertainen, on mukana Maggie Siff rouva Rhoadesina, joka tietenkin sattuu olemaan Axelrodin leivissä töissä keskeisenä työpaikkapsykologina ja yleisenä neuvonantajana.
Periaatteessa Billionsin juonikuvio on äärimmäisen simppeli ja sellaisenaan tylsänpulskea. Bobby Axelrod on äkkirikastunut 9/11-iskujen aikaisissa tapahtumissa ja heti sen jälkeen. Kuin ylemmän tahon toimesta hänen aiemmat liikekumppaninsa ja esimiehensä ovat menehtyneet tässä järkyttävässä katstrofissa. Axelrodista on tullut johtava rahastomessias New York Cityn kamalimpina hetkinä.
Mutta vaikka Axelrodin rahojen historia on ehkä kyseenalaisten päätösten tahrima, hän on myös pidetty mies, joka on pitänyt huolta entisten kollegoidensa perheistä – jos ei muuta niin ainakin rahallisesti. Hänen kuvankaunis vaimonsa Lara (roolissa ruotsalaisnäyttelijä Malin Akerman) tietenkin tukee miestään taustalla häärimällä ja yllättävistä naruista vetämällä.
Syyttäjä Rhoades taas haluaa saada Axelrodin kiinni sisäpiirikaupoista ja muista laittomista toimista, joiden ansiosta Axelrod tienaa niin itselleen kuin asiakkaillekiin valtavia summia rahaa. Ja näin kissa ja hiiri -leikki on valloillaan suurkaupungin sykkeessä yllättävänkin kiinnostavalla juonella varustettuna.
Kiinnostavaksi touhun tekee se, että karismaattinen Lewis (Taistelutoverit, Isänmaan puolesta) esittää vakuuttavasti mukavaa ja helposti pidettävää kaveria. Häntä ei ole helppoa pitää sarjan pahiksena. Sen sijaan aivan loistava Giamatti osaa olla lähes raivostuttava syyttäjän roolissaan, vaikka oikealla asialla onkin. Jo Giamattin vähäeleinen, mutta ilmeikäs ja tunteenpalolla vedetty roolityö on yksi syitä miksi sarjaa katsoo mieluusti.
Näiden rinnalla sinänsä pätevät Akerman (Watchmen) ja Siff (Sons of Anarchy) jäävät auttamatta toiseksi, vaikka hyvin hekin työnsä hoitavat. Oikeastaan koko casting on sivuhahmoja myöten hyvin ja onnistuneesti hoidettu. Jos osa sivuhahmoista tuntuukin juonen osalta hieman irtonaisilta, ainakin he taustoittavat hyvin pääosahahmojen ympäröivää maailmaa toimillaan.
Vaikka Billionsin kuviot pyörivät melko pienissä ympyröissä ja tietyt kuviot toistuvat tuotantokauden aikana useita kertoja, sarja pitää otteessaan kauden alusta loppuun asti. Billions onkin kuin henkistä sukua mainiolle House of Cards -sarjalle, jossa sinänsä kuivakasta aiheesta on saatu hyvien näyttelijöiden ja kiinnostavan käsikirjoituksen ansiosta aikaiseksi kiinnostava kokonaisuus.
Jos jotain, Billions on sarja, jolle kannattaa antaa mahdollisuus ihan jo näyttelijöidensä vuoksi. Lopputulos on tässäkin tapauksessa aihepiiriään kiinnostavampi.
