Mainos
Birds of Prey: And the Fantabulous Emancipation of One Harley Quinn on Batmanin arkkivihollisen, Jokerin tyttöystävän, Harley Quinnin oma elokuva, jonka olisi voinut hyvin jättää tekemättä.

Harley Quinn, eli tri Harleen Frances Quinzel näki ensimmäisen kerran päivänvalonsa 1990-luvun alussa, hurmaten kaikki Batman-sarjakuvien, ja tuolloin Suomessakin PTV-kanavalta Batman: The Animated Series -sarjaa katsoneet pojat – allekirjoittaneen mukaan lukien. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin Harley Quinn tuotiin mukaan Warnerin Batman-elokuviin, joissa hahmo hurmasi, mutta elokuvat itsessään olivat paskaa. Harley Quinn oli syy, miksi leffat kannatti edes katsoa.

Nyt Warner Bros. kokeilee vielä kerran onneaan Harley Quinnin (Margot Robbie) kanssa esittelemällä tämän omassa leffassaan, Birds of Prey: And the Fantabulous Emancipation of One Harley Quinn.

Mainos

Tarina voimatytöistä ja suolessa olevasta timantista

Juonikuvioissa esitellään ensin hahmot ja kerrotaan sitten tarinaa siitä, miten Jokerin ja Harley Quinnin ero tuottaa suuria haasteita pelleneitosen elämään. Koko Gotham Cityn rikollisuus tuntuu kääntyvän Harleyta vastaan, joten hommasta on selvittävä tavalla tai toisella. Mukaan soppaan heitetään vielä mafiatoimintaa ja kadonnut jalokivi.

Harley Quinn -leffan tarinasta vastaa käsikirjoittaja Christina Hodson. Ohjauksesta puolestaan kokematon Cathy Yan. Lopputulos on säälittävää räpiköintiä. Elokuva ei vedä mukaansa missään vaiheessa, joten katsoja vain odottelee, että milloin tämä alkaisi. Sen sijaan leffa tarjoilee ohuet syyt loputtomiin taistelukohtauksiin, joita on paljon.

Taistelukohtaukset ovat tosin tehty hyvin. Koko koreografia näkyy, joten tappelua on helppo ja kiva seurata. Leikkausrytmi on maltillinen, joten siitä kiitokset. Myös veri roiskuu ja vitsivitut lentelevät ihmisten suusta, mutta se ei pelasta sitä, että leffan tarinaa ei vain ole kiinnostava katsoa.

Kuin mitätön musiikkivideo

Voi, voi sentään. Elokuvan kohderyhmä on selvästi täysin hakusessa. Sen tarinan ovat luoneet naiset, jotka ovat halunneet tehdä viihdettä miehille, naisen otteella. Tämä kaava ei selvästikään tällä kertaa toimi, sillä nyt Christina Hodsonilla on ollut vain olettamus, että miehet haluavat nähdä pelkkää potkimista, kiroilua ja verta. Sen varaan on laskettu. Jotta leffa sitten sopisi tyttöystävillekin, on elokuvassa naisten yhtenäisyyden rakentamista ja tyttövoimaa. Sekin menee metsään. Elokuva yrittää tehdä viihdettä kaikille, tekemättä sitä nyt kunnolla kenellekään.

Vaikka elokuva näyttää lavasteiltaan ja visuaalisesti todella hyvältä, etenkin 4K UHD -kiekolla, ei se pelasta sitä yksinkertaista faktaa, että leffa on hyvin kertakäyttöinen.

Mitä kivaa ekstroissa?

Blu-ray-versio elokuvasta sisältää määrällisesti paljon ekstroja, mutta sisällöllisesti nekin ovat tuttua ja turvallista kamaa, jossa pääosin mainostetaan elokuvaa ja kehutaan sen tekijöitä.

Hauskimmat esktrat, easter eggit yms. ovat piilotettu Birds Eye View Mode -tilaan, joka pakottaa ihmisen katsomaan elokuvan toisen kerran. Voi ei.

Kannattaako katsoa?

Birds of Prey: And the Fantabulous Emancipation of One Harley Quinn on kuin yksi tv-sarjan jakso Batman-universumissa. Sen kyllä katsoo kerran, väkivallasta ja huumorista nauttii, mutta puhtaimmalla omatunnolla tästä pääsee katsomalla sen tv:stä sitten joskus muutaman vuoden kuluttua.