Vuoden 2018 puhutuin elokuva Suomessa oli taatusti Spike Leen ohjaama BlacKkKlansman, jonka pahiksen roolissa nähdään Jasper Pääkkönen. Ex-kollegani ”Topeli Tanelius” näki leffan ennakkon jo Cannesissa ja laski että Pääkkönen rääkkyy peräti 111 repliikin verran leffassa ja on mukana noin puolen tunnin jälkeen tiiviisti koko tarinassa, mutta minkälainen leffa BlacKkKlansman todella on ilman Salkkarit– ja Suomi-laseja katsottaessa?
BlacKkKlansman perustuu Ron Stallworthin (John David Washington) kirjoittamiin muistelmiin, ja se kertoo tarinan siitä, miten rotuerottelun loppuajan kynnyksellä, 1970-luvulla musta poliisi Ron Stallworth onnistuu soluttautumaan puhelimen välityksellä arjalaisen rodun ylivertaisuutta kailottavaan, hyperrasistiseen Ku Klux Klaaniin. Apunaan Stallworth käytti partneriaan Flip Zimmermania (Adam Driver), joka hoiti keskustelut klaanin kanssa kasvotusten, kuulokoje korvallaan.
Tarina on mielenkiintoinen jo siksi, että kaikki tämä tapahtui oikeasti, mutta leffa on myös ohjattu hienosti ja tarina rakennettu kiehtovasti – afroamerikkalainen näkökulma edellä.
Absurdi tarina, imuisa elokuva
Spike Lee on joutunut tekemään elokuvan Hollywoodin mittapuulla lähes taskurahalla, 15 miljoonalla dollarilla. Siihen nähden kaikki on yllättävän autenttista. 1970-luku näyttäytyy niin villeissä asuissa, afroissa ja autokannassakin. Mistä lie löydetykin niin kattava kalustomäärä kuin joissain liikennekohtauksissa näkyy?
Elokuvan tarina käynnistyy nopeasti. Viimeistään Pääkkösen tullessa mukaan kuvioihin, alkaa homma kiinnostamaan. Pääkkönen on todella vittumaisen oloinen rasisti, johon sai kuulemma oppia tosielämän rasistissa asuessaan Yhdysvalloissa. Myös Leijonasydän (2013) valmisti takuulla rooliin.
John David Washington ja Laura Harrier vievät kuitenkin näyttelijöinä sympaattisuudessaan pidemmän korren. Hahmoihin samaistuu, vaikka katsoja olisikin valkoihoinen. Washingtonin viileä lookki ja hahmon tekemät hauskat källit KKK-jengiä kohtaan ovat hulvattomia. Pääkkösen rooli on kuitenkin varmasti leffan mieleenjäävin hahmo.
Elokuvan loppu on vaikuttava. Se alleviivaa elokuvan sanoman, joka on ajankohtaisempi nyt kuin koskaan elokuvaa käsittelevän ajan jälkeen. Trump on toki ruudussa ristiriitaisten kommenttiensa kanssa.
Tiesitkö, että…
Elokuvasta poiketen, oikeassa elämässä Ron Stallworth ei käyttänyt puhelimessa valokoisen miehen ääntä, sillä vaarana oli, että mies luisuisi vahingossa pois roolistaan. Myös elokuvan tapahtuma-aika on oikean elämän keissiä seitsemän vuotta tapahtunutta aikaisemmin.
Ei poistettuja kohtauksia
Elokuvan ekstroista löytyy pikaisen turha, viisiminuuttinen näin tehtiin -kooste, joka on kuin tiiseri oikealle making offille – täysin tyhjänpäiväinen siis. Toinen ekstra on traileri. Ei edes poistettuja kohtauksia. No, poistettuja kohtauksia ei oikeastaan voisi ollakaan, sillä elokuvasta ei jätetty mitään kuvattuja kohtauksia pois. BlacKkKlansman onkin yksi harvoista leffoista, jossa sellaisia ei ole lainkaan.
BlacKkKlansman on erinomainen elokuva, joka ei ole turhaan ehdolla mm. parhaan elokuvan, ohjauksen, sovitetun käsikirjoituksen ja musiikin kategoriassa. Väkevät suosittelut.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.