Äkäiset linnut, satamiljoonaa dollaria ja maailman huippuanimaattorit – onnistuuko Angry Birds -elokuva yhtä hyvin kuin peli?
Suomalaisen Rovion ritsafysiikkapeli Angry Birds nousi mobiilihitiksi lähes oitis julkaisunsa jälkeen. Vuosi 2014 oli mobiilipelaamisen kultahuippu, joka sittemmin on valahtanut rajulla kädellä. Isoja yt-neuvotteluja pitänyt Rovio laajensi bisnestään hienosti ja sai karuista käänteistään huolimatta aikaan hienon animaatiotapauksen, jota meidän suomalaisten tulisi arvostaa nykyistä enemmän.
Yksinkertainen peli on kääntynyt yllättävän hyvin elokuvaksi. Tarinaan on saatu upotettua kaikki pelien peruspilarit, rakennusten ja sikojen teilausta unohtamatta. Leffa seuraa vihanhallintaongelmaista Red-lintua, joka joutuu naapurisaarelta kotoisin olevien katalien sikojen silmätikuksi, sillä huomaa porsaiden aikeet hämäyksistä huolimatta. Red kumppaneineen saakin huomata olevansa pian koko lintusaariston tärkein siivekäs.
”Elokuvan alkupuolisko on jopa tylsä”
Vaikka leffaan onkin saatu upotettua Angry Birds -elementit loistavasti, kärsii tarina – ehkä jopa sen vuoksi hienoisesta yksinkertaisuudesta. Elokuvan alkupuolisko on jopa tylsä. Redin yliampuva vihaisuusongelma on jopa vaivaannuttavan epäaito. Aivot narikassa katsottuna elokuvan voi toki antaa viedä, jolloin se tekee hyvin tehtävänsä – viihdyttämisen.
Itse katsoin elokuvan lapsieni kanssa, joilla ei ole kokemusta Angry Birds -peleistä. Toisen mielestä elokuva oli sikoineen pelottava, toinen ei päässyt jyvälle koko konseptista. Leffaa aluksi pelännyt lapsonen kuitenkin innostui toisella yrityksellä elokuvasta, muttei ymmärtänyt miksi Red ottaa niin helposti pulttia. Niin, miksi raivostuminen olikaan pakko tunkea mukaan niin väkisin? Lopun raivonpurkaus sentään on perusteltua.
Blu-rayn bonuslaari on lastenleffojen tapaan mielenkiintoisempi kuin draamaleffojen vastaava. Viihdettä tarjoillaan neljän lyhärin, poistettujen kohtausten, tanssi- ja rakentelujuttujen sekä gallerioiden muodossa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.