Hellboy'n, Pan's Labyrinth'n ja Pacific Rim'n ohjaajan tuorein pelottelee verellä ja savella.
Guillermo del Toron uusimman tarinan päähenkilönä nähdään Liisa ihmemaassa -elokuvasta valtavirran tietoisuuteen pompsahtanut Mia Wasikowska, jonka roolihahmo on rikkaan bostonilaisen yksinhuoltajabisnesisän ainut tytär. Hänen erikoisuutenaan on nähdä kummituksia, kuten Kuudes aisti (1999) -elokuvan lapsellakin. Häntä haamut eivät kuitenkaan piinaa jatkuvasti, vaan niillä kaikilla on yhteinen viesti: "vältä verenpunaista huippua". Viestin epäselvä sanoma tulee kuitenkin epämiellyttävän selvästi katsojan iholle, elokuvan puolivälin jälkeen.
Crimson Peak on hyvä tarina. Se on nimen omaan tarina, joka johdattaa eksyksissä olevaa katsojaa jännittävien käänteiden kautta ennalta-arvattavaan loppuun. Elokuvan kerrontatyyli on onnistunut ja katsojalle avataan kertomusta juuri oikeassa rytmissä. Sen käänteet ovat kuitenkin hyvin ennakoitavissa – jopa se "sairain" twisti, jonka voi ennenkin elokuvia katsellut henkilö ounastaa puoli tuntia ennen sen paljastusta.
Elokuvan yksi arvostettavimmista asioista on sen lavastus. Leffan keskiössä näkyvä linnamainen kartano, on nimittäin oikeasti rakennettu elokuvaa varten, kaikkine puitteineen. Kaiken kukkuraksi mökki piti vielä purkaa elokuvan kuvausten päätyttyä, jotta studion tonteille saatiin taas tilaa uusille elokuvalavasteille. Pakko nostaa hattua sille, että näin vielä nykyaikana panostetaan.
Guillermo-herralle ei riittänyt valmiskartano. Tämä piti rakentaa alusta loppuun elokuvaa varten.
Crimson Peak on itsestäänselvyyksistään huolimatta kuitenkin oiva jännityskertomus. Se ei ole pelottavaa kauhua, eikä suloista romantiikkaa, eikä edes pukuloistollaan keulivaa epookkia, vaikka niin antaa aluksi ymmärtääkin. Se on iltasatu, jonka kuuntelee mieluusti kerran, mutta tuskin koskaan toistamiseen.
Blu-ray on ripoteltu täyteen ekstroja, joissa sukelletaan elokuvan satuun ja mystiseen gotiikkaan.
