Mainos

"Muuta kampausta – muuta elämäsi", on vinksahtaneiden hahmojen mottona huumeiden täyteisessä dekkaritarinassa, jossa koko elokuva tuntuu välillä aistiharhalta. 

Ruohoa pössyttelevä Larry ”Doc” Sportello (Joaquin Phoenix) toimii yksityisetsivänä, jonka syliin lankeaa monimutkainen, mutta herkullinen juttu. Tämän hänelle tarjoilee vähintäänkin kyseenalainen femme fatale, joka sattumoisin on myös Larryn ex-tyttöystävä Shasta Fay Hepworth (Katherine Waterston). Shastan suhde äveriääseen ja varattuun kiinteistömoguliin Wolfmaniin (Eric Roberts) saa erikoisia piirteitä, kun Wolfmanin vaimo ja hänen rakastajansa haluaisivat saada mogulin suljetuksi mielisairaalaan Shastan avustuksella. Larry hyppää jutun pyörteisiin, johon sekoittuu matkan varrella jos jonkunlaista värikästä tyyppiä. Larryn kimpussa pyörii hallusinogeenien lisäksi vielä ilkeähkö poliisietsivä Christian F. ”Bigfoot” Bjornsen (Josh Brolin).
 
 
Inherent Vice on ehdottomasti loistava elokuva, mutta jonka suuruus tulee esille vasta muutaman katsomiskerran jälkeen. Elokuva on niin monisäikeinen, että sen ehtiessä puoleen väliin on aivot taistelemassa kysymysmerkkinä tapahtumien kulusta. Erikoisia hahmoja esitellään omituisten nimien kera niin vinhaan tahtiin, ettei aivokapasiteetti riitä kaiken käsittelemiseen, vaikka elokuvalla pituutta riittääkin. Inherent Vice perustuu Thomas Pynhonin samannimiseen romaaniin ja kenties ensin kirjaan perehtymisellä olisi voinut saavuttaa jonkin ylevämmän tietoisuuden tason, mutta nyt sitä jää haparoimaan puoliksi katveeseen. Ei siinä mitään, vaikkei kaikkeen saakaan vastausta, koska melkoisen huumeidentäyteisellä elokuvalla voisi olettaa sellaisen vaikutuksen olevankin.
 
 
Vaikka film noirin määrittely tuntuu olevan elokuvahistorioitsijoiden parissa vaikeaa, on Inherent Vicessä havaittavissa film noir/screwball -tyylinen lähestymistapa. Suomeksihan se tarkoittaa mustaa elokuvaa ja vaikkei elokuva olekaan perinteisesti mustavalkoelokuva, sen sanomaa tehostetaan muilla tavoin.
 
Elokuva on kauttaaltaan unenomainen, erikoinen ja ristiriitainen, joka on ladattu kyynisillä asenteilla ja seksuaalisilla motivaatioilla. Etsiväpoliisi ”Bigfoot”on elokuvan kyynikko ja Larry saa tuntea sen jatkuvasti nahoissaan. Tuntua saa myös huumeiden vahvasta läsnäolosta, johon liittyy muutakin kuin elokuvan ajallisesti psykedeelinen 1960- ja 1970-luvulle sijoittuminen. Huumehöyryt luovat illuusion, ettei voi olla varma mikä elokuvan maailmassa on totta ja mikä ei. Ja tietysti huumeet tuovat mukanaan vapaan seksin, jossa kaikki on sallittua ja tunteet ovat sekundäärinen tila.
 
Elokuvasta kuitenkin välittyy tietynlainen tunnelma, jonka keskiössä on Joaquin Phoenix. Hän on elokuvan jokaisessa kohtauksessa ja toimii kuin liimana pitäen sen täydellisesti kasassa.
 
Visuaaliseen sommitteluun on panostettu ja huomio kiinnittyy myös epätyypillisiin kamerakulmiin. Elokuvan kaikki osaset omituisuuksineen tekevät elokuvasta kuitenkin koherentin kokonaisuuden. Nautittava rikosdraama, jossa yllättävät dialogit ja tapahtumat pitävät valppaana.
 
Blu-ray'n bonukset ovat tuttuun tapaan elokuvan tuotantoon liittyviä dokumentaareja ja poistettuja kohtauksia.