Mainos

XXL on upeasti hiotuilla tanssiesityksillä täytetty toinen osa Taika-Miikasta, joka yllättää viihdyttävyydellään ja antaa joka makuun hivelevää mieskauneutta. 

Viihdyttäjäelämän taakse jättänut Mike (Channing Tatum), puuhastelee nykyisin design-huonekalujen parissa, mutta elämä ei solju ihan niin kuin haaveissaan oli ajatellut. Yllättäen Mike saa puhelinsoiton entiseltä viihdyttäystävältään Tarzanilta (Kevin Nash), joka on tulossa Tampaan vanhan jenginsä kanssa, matkallaan strippareiden kokoontumiseen Myrtle Beachille. Porukka houkuttelee Miken mukaan viimeiseen esiintymiseen, jonka tarkoituksena on jättää jäähyväiset stripparielämälle ja samalla tietysti räjäyttää kaikkien naiskatsojien tajunta. Matkallaan he pohtivat elämää ja sen peruskysymyksiä, antaen elokuvalle seksiä tihkuvan tanssimisen ohella vähän syvemmänkin tason. Uusien tuttavuuksien ja monenmoisen kohelluksen jälkeen miehet pääsevät kokoontumiseen ja antavat shown, joka ei hevillä verkkokalvoilta haihdu.
 
 
Magic Mike XXL -elokuvan juoni on yllättävän kantava, eikä laisinkaan kakkososalle tyypilliseen tapaan väkisin väännetyn välimaastossa. Katsojan iloksi juoneen on kiinnitetty huomiota, eikä pelkästään leikitä upeakroppaisten miesten eksploitaatiolla, vaan heille on käsikirjoitettu myös sielu. Elokuva on heteromiesten manifestaatio ja naisille annetaan koko rahan edestä, olematta kuitenkaan limainen tai niljakas.
 
Ilokseen elokuva ei myöskään pyöri huumeiden ympärillä niin vahvasti kuin ensimmäinen osa. Ensimmäisen osan Dallas (Matthew McConaughey) ja Miken tyttöystävänkin poissaolo selitetään ihan järkeenkäypästi, eikä heitä pahemmin kaipaakaan. Ainoa mikä elokuvassa häiritsee ja herättää myötähäpeää, on alkumetreillä näytettävä Miken soolotanssiesitys, jossa hän vielä testaa verstaassaan ovatko taika ja lantion liikkeet tallella. Mahtoikohan Tatumia itseäänkin hiukan hävettää, kun sen tapainen hymyn häivähdys käy lopuksi hänen huulillaan. Mene ja tiedä, mutta tanssiesitykset toimivat kyllä paremmin, jahka ne saavat villisti huutavan naisyleisön. Alun kankeudesta kun päästään, antaa elokuva viihdyttäviä taidolla ja huolella suunniteltuja tanssiesityksiä, nimensä veroisesti paljaan ihon ohella. 
 
 
Positiivista elokuvassa on seksiä tihkuvien ja kireiden miesvartaloiden lisäksi, heidän muuttunut katsanto elämää kohtaa. He ovat tajunneet, kuinka nuoruus on katoavaista ja tanssiminen ei ole mahdollista lopun elämää, vaikka se olisi sydämen intohimo. Muutamassa kohtauksessa miehet jopa äityvät pohtimaan olemassaoloaan, jakavat keskenään omia unelmiaan ja kertovat tunteistaan. He myös opettavat kuinka naisia kuuluu kohdella ja pitävätkin itseään tietynlaisina ”parantajina”. Vaikka elokuva on selkeästi suunnattu enemmän naisyleiölle, toki miehetkin voivat ammentaa siitä jotakin omaan parisuhteeseensa, taikka vinkkejä siihen miten oman lantion saisi yhtä liukkaaksi.
 
Loppukohtaus on mannaa silmille, sen taidokkaasti suunniteltu tanssikoreografia ja musiikki ovat hiottu tyylikkäästi viimeiseen lantionnytkäykseen asti.
 
Blu-ray-version lisämateriaaleista löytyy tylsähkö kulissientakainen koostevideo ja pidennetty versio Malikin tanssikohtauksesta.