Mainos

Kuvitteletko muistavasi miten Grimmien kansantarinoihin perustuvat prinsessasadut menivät – Lumikki, Tuhkimo ja Prinsessa Ruusunen? Tai todennäköisesti sinulle on tarjoiltu Disneyn vesitetyt versiot, alkuperäisten ollessa lapsille hieman turhan raakoja.

Elokuva Maleficent, meillä Pahatar, valottaa taustoja miksi Ruususelle kävi niin kuin kävi – ja miten siinä oikein kävikään. Alunperinhän soma Pahatar-keiju kaitsi kaunista Moorsin valtakuntaa, jossa kaikki maagiset olennot elelivät sovussa keskenään. Rauhaisaa eloa keskeyttivät lähinnä jokiveijareiden satunnaiset mutasodat… Eikö kuulostakaan tutulta?
 
 
Tämä leffaversio Prinsessa Auroran eli Ruususen (Elle Fanning) tarinasta alkaa jo pitkälti ennen pikkuprinsessan syntymää. Ajalta jolloin hänen isänsä Stefan (Sharlto Copley) oli nuori poika, joka tapasi keijun kielletyssä metsässä. Leffan alkupuoli onkin parasta antia hempeän fantasian ystäville. Moors on niin kaunis kuin satu vain voi olla. Nuoren ja rakastetun Pahattaren (Isobelle Molloy, Angelina Jolie) tarina on sen sijaan traaginen. Vaikka täytyy myöntää, että vinkuvaäänisen aikuistuneen Stefanin vetovoima ei aivan mennyt jakeluun. Tämä hahmo oli jo alkumetreillä vastenmielinen, vaikka pikkupoikana sama tyyppi olikin soma ja kiltti. Stefan, joka siis on tarinan aito pahis, ei silti pystynyt tappamaan Pahatarta tilaisuuden saatuaan. Tosin hän särki sekä keijun, että tämän sydämen.
 

Askarruttaako Blu-ray 3D:n mahti? Laita sinipunalasit päähän ja tarkkaile elokuvan syvyyttä tämän kuvan avulla.
 
Kuninkaaksi itsensä hilanneen Stefanin tyttären syntymä onkin sitten seuraava asia, joka saa Pahattaren murtuneen sydämen liikahtamaan. Täyteen raivoon. Jottei juoni tulisi aivan pilatuksi, niin todettakoon että kyllä se Pahatar prinsessan kirosi ja myös piti kasvavaa Auroraa silmällä. Tämän jälkeen tapahtumat saavatkin tutusta sadusta poikkevia käänteitä entistä enemmän. Jolie loistaa Pahattarena ja on sydämistyneenäkin sympaattinen hahmo. Ehkä eritoten juuri silloin. Hänen uskollisena seuralaisenaan on edelleen Diablo-korppi, tosin nyt nimellä Diaval ja välillä ihmiseksi (Sam Riley) muuntautuneena.
 
Parista häiritsevästi tekijästä huolimatta Pahatar on eloisa ja odotukset täyttävä elokuva. Juoneen ja keskeiseen hahmon kohdistuvat yllätykset on tehty kiinnostavalla tavalla, eikä niiden kanssa olla menty liian pitkälle. Sen sijaan Prinsessa Auroran tilalle olisin vaihtanut lähes kenet tahansa nuoren ja raikkaan näyttelijättären – vaikka epäilenkin hahmon teennäisyyttä jonkinlaiseksi sarkasmiksi.
 
Normaali 2D-Blu-ray-versio sisältää viisi kulissientakaista koostedokumenttia, sekä poistetut kohtaukset.