Isä ja poika pakenevat poliiseja ja uskonmiehiä. Pojan selittämättömät voimat herättävät myös NSA:n huomion.
Alton (Jaeden Lieberher) omaa erikoisia kykyjä. Kohtauksen saadessaan hän puhuu kielillä ja hänen silmistä tulee valoa. Hänen isänsä Roy (Michael Shannon) on kaapannut poikansa kultilta ja he ovat nyt pakomatkalla yhdessä Lucasin kanssa (Joel Edgerton) yöllä valottomalla autolla ajaen. NSA:n kuulustellessa kultin johtajaa Calvin Meyeria (Sam Shepard) selviää että Alton on saanut jostain tietoonsa Yhdysvaltain hallituksen salaisuuksia. Royn ja Lucasin on kuljetettava Altonia yöllä, sillä aurinko pahentaa pojan kohtauksia. Miehet pakenevat pojan kanssa, kohti pojan äitiä ja mystistä lokaatiota, jonka poika on ennustanut.
Midnight Special on hämärä elokuva. Ei ainostaan sen takia, että suuri osa kohtauksista tapahtuu pimeän aikaan, vaan myös sen takia, että sekä katsojalle, että elokuvan hahmoille, tuntuu olevan hieman hämärää mitä tässä nyt edes tapahtuu.
Michael Shannonin Roy ilmentää hyvin tuskaa pienillä eleillä ja Jaeden Lieberher suoriutuu Altonina varsin mainiosti. Elokuvaa leimaa pienieleisyys ja välillä elokuvaa katsoessa tuntuukin siltä ettei ketään loppujen lopuksi paljoa innosta olla koko jutussa mukana. Käsikirjoittaja-Ohjaaja Jeff Nicholsin tyylillinen valinta lataa panokset hienovaraisuuteen, mutta ilmenee usein innottomuutena.
Elokuvan vihdoin ollessa ohi katsoja saattaa jäädä miettimään, oliko tässä kyse jostain scientologian propagandapätkästä. Ohjaaan haastatteluiden perusteella kyse on kuitenkin enemmän eräänlaisten uskonlahkojen kritiikistä.
Tarina itsessään syntyi siitä, kun hänen poikansa oli ollut sairaana ja hän oli joutunut viemään pojan sairaalaan keskellä yötä. Tunnelma elokuvassa on hämyisen jännittynyt ja hidastempoinen, joka sai minut nukahtamaan kesken leffan. Leffaa seuratessa katsojalla palaa paljon energiaa siihen, kun katsoja yrittää selvittää itselleen, mitä tässä oikein tapahtuu.
Loppujen lopuksi Midnight Special jää vaisuksi kokemukseksi.
