Mainos

Nuijat palasivat 20 vuotta myöhemmin ja 20 vuotta ryppyisempänä – vieläkö nuijien taika puree?

Elettiin vuotta 1994, kun lähinnä 14-vuotiaille pojille suunnattu sekoilukomedia kahdesta tyhmääkin tyhmemmästä kaveruksesta sai ensi-iltansa. Allekirjoittanut kävi ala-asteen puoliväliä ja luokkakaverin suosituksesta päätin käydä katsomassa Nuija ja tosinuija -elokuvan oikein elokuvateatterissa. Kaikeksi yllätyksekseni huomasin, miten olin nauranut vedet silmissä koko leffan keston, ja miten samaisesta leffasta riitti puhuttavaa, imitoitavaa ja apinoitavaa vielä vuosiksi. Kyseessä oli kenties hauskin ja rautaisin lapsuusaikani komedia Ace Ventura -leffojen ohella, joka VHS-toistintani raiskasi uudelleen ja uudelleen.

Vasta myöhemmin aikuisena ymmärsin, että Nuija ja tosinuijan hyvyys ei nojannut pelkästään sen typeriin vitseihin vaan loistavaan henkilökemiaan, jotka Jim Carrey ja Jeff Daniels onnistuivat luomaan. Heidän näyttelijäsuoritukset ovat mitä täydellisintä ja uskottavinta – urpoilusta huolimatta. Tähän vielä sekotettuna levoton seikkailu, jonka käänteitä ei ensimmäisellä katselukerralla edes osaa arvailla. Ei ihme, että leffasta tuli kulttihitti.

Mainos

Nyt 20 vuotta myöhemmin Farrellyn veljekset ovat ottaneet asiakseen hoitaa leffalle ansaitun jatko-osan. Miesten omien sanojensa mukaan kässäriä naputeltiin intohimolla ja tarkkaan harkiten. Se varmasti pitääkin tarinan juonikoukeroiden osalta paikkaansa, mutta noudatteleehan Nuijat kaks -elokuvan tarina täsmälleen alkuperäisleffansa juonikuviota – vain tässä ajassa.

Vaikka onkin ilahduttavaa nähdä rypistyneet Carrey ja Daniels jälleen lapsuuteni lempirooleissa, on pettymys tarinan ja elokuvan imuisuuden osalta valtava. Vaikka en odottanut mitään, petyin silti. Leffan huumorissa on hyviäkin leimahduksia, mutta suurin osa vitseistä on paskaa, samoin Lloyd Christmasin hahmon urpoilussa. Vasta leffan loppua kohden mentäessä Lloydin hahmosta tulee esiin se ykkösen nuija. Liian moni muukin asia on reisillään.

Vaikka olisin halunnut pitää Nuijat kaks -leffasta yhtä paljon kuin ensimmäistä rakastin, on jatko-osa kuitenkin jäävä osaltani unholaan, enkä sitä jälkikasvuilleni tule koskaan suosittelemaan. Sen sijaan ykkösella on aina paikka sydämessäni ja aion sen myös omille lapsilleni sopivan iän tullen intoa puhkuen esitellä.

Nuijat kakkosen BD-version ekstrat ovat itse leffaa kiinnostavammat, eteenkin kun ohjaajat ja tähdet kertovat muistoistaan ja mietteistään vanhan ja uuden elokuvan osalta. Jos jotain hyvää Nuijien jatko-osassa on, löytyvät ne bonareista.