Tässä ei ole kyse siitä Espoossa sijaitsevassa vesipuistosta, vaan Susanne Bierin karusta rakkausdraamasta.
Pemberton (Bradley Cooper) on välttävästi menestyvä metsuribisnesmies Pohjois-Carolinan pikkukylästä, joka tapaa pohattojen poolopartyissa viehättävän, mutta elämänkolhiman kaunottaren, Serenan (Jennifer Lawrence). Ei aikaakaan kun kyyhkyläiset löytävät toinen toistensa vahvuudet ja päätyvät sekä naimisiin, että bisneskumppaneiksi. Vaan traagisen perhekäänteen myötä Pemberton saakin tuta vaimonsa todellisen luonteen.
Serena on hienosti kuvattu romanssi, joka imaisee kevyellä otteellaan alusta asti mukaan. Kotvan kuluttua kun elokuva alkaa maistumaan hevosen sonnalle, tapahtuu tarinassa käänne, joka piristää juuri sopivasti. Leffan tyyli muuttuu ja katsoja naulautuu pehmusteisiin.
Serenaa voi siis pitää onnistuneena elokuvana. Siinä on kuitenkin paljon keskinkertaisuutta, ennalta-arvattavuutta ja laimeita kliseitä. Elokuvan suurin synti on kuitenkin sen loppuratkaisu, joka saa katsoja turhautumaan: "Tähänkö se nyt päättyi?!?". Eikä tällä nyt tarkoiteta sitä, että leffa jäisi jotenkin piilonerokkaaseen loppuun, jota vain allekirjoittanut ei olisi ymmärtänyt.
Leffan casting on kaikin puolin onnistunut. Cooperin ja Lawrencen kemia toimii todella hyvin, mutta tähdet eivät olekaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Molemmat ovat aikaisemminkin tehneet vastaavia rooleja yhdessä – tosin parempien käsikirjoitusten saattelemana.
Blu-ray ei sisällä lainkaan ekstroja, mutta kohderyhmä niitä tuskin kaipaakaan.
