Nyrkkeilymestari Billy "The Great" Hope putoaa rymisten huipulta traagisten tapahtumien seurauksena. Pohjalta alkaa nöyrä tie takaisin jaloilleen.

Billy Hope (Jake Gyllenhaal) on voittamaton nyrkkeilymestari. Hänellä on kymmenittäin voittoja takanaan ilman yhtään häviötä. Jälleen voitettuaan mestaruuden hän saa pressitilaisuudessa Miguel "Magic" Escobarilta (Miguel Gomez) osakseen suunsoittoa, mutta onneksi Billyn tyrmäävän kaunis vaimo Maureen (Rachel Hope) rauhoittaa miehensä. Maureen haluaisi että Billy pitäisi lomaa nyrkkeilystä ja viettäisi aikaa hänen ja heidän tyttärensä Leilan (Oona Laurence) kanssa. Billyn promoottori Jordan Mains (50 Cent) haluaisi Billyn kuitenkin jatkavan otteluja. Billy on huipulla ja elämä maistuu.

Yhdessä vaimonsa kanssa Billy osallistuu hyväntekeväisyys gaalaan orpokodin hyväksi, samaisen josta hän itsekin on lähtöisin. Gaalassa Miguel avaa jälleen sanaisen arkkunsa, ja Miguelin aikansa huudeltua Billy menettää vihdoin malttinsa. Tästä käynnistyy traaginen tapahtumaketju joka eskaloituu nopeasti. Billyn elämältä romahtaa pohja ja hän menettää kaiken. Kaverien kaikotessa ympäriltään hän huomaa kuinka yksin hän lopulta onkaan. Itsetuhoisuuden melkein viedessä Billyn hengen hän joutuu huoltajuuskiistaan tyttärestään Leilasta. Billy päättää ottaa elämänrippeistään niskasta kiinni ja ryömiä tiensä takaisin ylös saadakseen tyttärensä takaisin. Hän ei kuitenkaan pystyisi tähän ilman vastahakoista valmentaja Tick Willsiä (Forest Whitaker). Tick suostuu auttamaan, sillä ehdolla että Billy seuraa hänen sääntöjään.

Sanon heti alkuun että Southpaw on hyvä leffa, joka kannattaa käydä tsekkaamassa. Vaikka tarina on suhteellisen täynnä urheiluleffojen kliseitä, huomasin silti jännittäväni miten tässä oikein käy. Erityisesti Gyllenhaalin, Adamsin ja Whitakerin roolityöt vaikuttavat ja hahmoista välittää. Oona Laurencen tulkitsema Leila Hope on aidon oloinen suurimman osan aikaa, vaikka välillä tuntuukin vähän överiltä, mutta kuka lapsi nyt ei olisi överi joskus? Sivuhahmot jäävät vähän pahvisiksi enkä esimerkiksi haastaja Miguelista tai promoottori Jordanista juurikaan kiinnostunut.

Leffa on selkeästi kyllä Gyllenhaalin taidonnäyte. Interwebbin [sic] syövereistä kaivetun tiedon mukaan Gyllenhaal treenasi roolia varten 7 päivää viikossa, 2 kertaa päivässä, 3 tuntia kerrallaan, ja ilmeisesti ei riittänyt enää mallityttöystävälleen, joten he erosivat. Siinä on sitä metodinäyttelemistä – mennään itsekin pohjalle! Ammattinyrkkeilijöiden kanssa treenannut Gyllenhaal hoitaa homman hyvin ringissä ja on uskottava, eikä tule kiusallista "hei, nyt mä näyttelen nyrkkeilyy" -fiilistä. 

Pari knoppia tähän väliin vielä: Eminemin oli tarkoitus alunperin näytellä pääroolissa ja elokuvan piti olla metaforallinen jatko 8 Mile -leffalle (netin syövereistä löytyy tiedot) ja jos joku miettii mistä Southpaw -nimi tulee, niin se tarkoittaa nyrkkeilyasentoa joka on useimmiten vasenkätisten käyttämä, mutta ei ole tavatonta etteikö sitä esiintyisi myös oikeakätisillä tai switchstyle-nyrkkeilijöillä.

Leffa onnistuu vetoamaan tunteisiin ja näin porilaisena jäbänäkin uskallan myöntää että tirautin kyyneliä useammin kuin pari kertaa leffan aikana.

Billyn hahmo on mielenkiintoinen; vaikka hän onkin temperamenttinen, niin siellä pohjalla on kuitenkin nöyryys ja rakkaus vaimoa, tytärtään ja lajia kohtaa. Pidin myös Billyn puhetyylistä. Tuli sellanen vahva "tämä jäbä on saanu kyl muutaman iskun päähänsä" -fiilis. Hienoa on myös seurata Tickin ja Billyn treenauskohtauksia ja ainakin itselleni pääsi vähän nyrkkeilykärpänen puraisemaan. Hahmot ovat rosoisia, eivätkä todellakaan siloposkisia, paitsi ehkä ah Rachelin hahmo Maureen.

Leffan aikana Billyn taistelutyyli "otan iskut vastaan naamallani" muuttuu paljon taktisemmaksi, mutta viimeisessä matsissakin on vielä nähtävissä hahmon historian paino.

Blu-rayn lisämateriaaleista löytyy poistettuja kohtauksia, Inside the Ring -kooste, kysymys-vastaus-video, jossa tähdet kertovat elokuvaan liittyvistä asioista sekä pidennetty treenimontaasi. Varsin käypä pino bonareita siis.