Thor-ohjaaja Alan Taylor ottaa James Cameronin tarinan tuhonkoneista ja tekoälystä huostaansa – lopputuloksena on alkuperäistä kunnioittava, mutta lopulta varsin keskinkertainen elokuva.
Vuonna 2029 John Connor (Jason Clarke) ja Kyle Reese (Jai Courtney) valmistelevat joukkojaan hyökkäykseen SkyNetin ytimeen tuhotakseen kaikki terminaattorit pysyvästi. SkyNet ennustaa tapahtuman ja lähettää pari terminaattoria 1980-luvulle deletoimaan Sarah Connorin (Emilia Clarke). Historia on kuitenkin jo muuttunut, sillä joku on lähettänyt myös 1970-luvulle pari terminaattoria. Täten Kyle Reesen palatessa vuoteen 1984, kuten ensimmäisessä Terminator-elokuvassa, on tätä vastassa täysin taistelukykyinen sotilas-Sarah ja T-800 Remington (Arnold Shwarzenegger). Taistelu historian muuttamisesta ja ihmiskunnan pelastamisesta on jälleen intensiivistä ja veristä.
Idea Paluu tulevaisuuteen II -elokuvasta.
Terminator Genisys kunnioittaa vahvasti James Cameronin ensimmäistä The Terminator -elokuvaa, palauttaen sen vaikuttavasti 1980-luvulle. Monet kyseisen leffan ikoniset kohtaukset on uudelleenrakennettu varsin hienosti. Nuori digitaalinen kasari-Arska näyttää hämmästyttävän aidolta. Tämä siitä syystä, että kehonrakentaja Brett Azar näytteli T-800:n vartaloa joten valaistus saatiin imitoitua autenttiseksi Arnold Schwarzeneggerin digitaaliselle versiolle. Azar muuten oli Schwarzeneggerin suuri fani aloittaessaan aikoinaan kehonrakennuksensa.
Myös kasari-Los Angeles näyttää karummalta ja suurimmat pilvenpiirtäjätkin loistavat poissaolollaan, kuten ajankuvaan kuului. BD:n ekstroista selviää, että kaikki tämä tehtiin enemmän tai vähemmän atk:lla ja loput kuvattiin New Orleansin 1980-luvulle jämähtäneillä kaduilla.
Uusi trilogia tulossa – vai onko sittenkään?
Vaikka aikajanat ja ikääntyvät T-800-mallin vaikeudet onkin käännetty hienosti uskottaviksi, onnistuu Terminator Genisys silti myös pettämään. Sen taika ei ole sitä samaa, mihin James Cameron aikoinaan pystyi. Siitä on syyttäminen latteaa soundtrackia, yliampuvaa pääpahista ja K-12-ikärajan vaatimaa väkivallattomuutta ja kiroilemattomuutta. Näillä pienillä asioilla on lopulta iso merkitys – eteenkin sillä scorella (musiikkiraidalla).
Siitä, mistä sitten seuraavat kaksi Terminator-elokuvaa kertovat, on paha mennä arvailemaan mitään. Kyllähän tässä nimittäin takki tyhjeni jo melkoisen totaalisesti. Sellaiset kuitenkin tehdään, sillä Paramount on ostanut oikeudet Terminator-brändille vuoteen 2019 saakka.
Terminator Genisys sijoittuu paremmuuslistalla jonnekin ykkösen ja kolmosen välimaastoon, erminator 2: Tuomion päivä’n ollessa edelleen se kaikkien kovin leffa.
Blu-ray:n ekstroista löytyy muutama kulissientakainen dokumentaari, jotka ovat yllättävän valaisevia ja mielenkiintoisia. Lisukkeita ei ole liikaa, mutta ne ovat sitäkin parempia.
