Ennusteen mukaan 2000-luvun puolivälin asuntokupla puhkeaa. Harvat siihen uskovat päättävät hyötyä tilanteesta laittaen moraalinsa kovalle koetukselle.
Venettin soittaessa väärään numeroon, FrontPoint Partnerseille, asia vuotaa myös Mark Baumin (Steve Carell) käsiin. Mark Baum on idealisti joka on lopen kyllästynyt finanssialan korruptioon. Sattuman kautta myös 30 miljoonallaan pikkutekijät Charlie Geller (John Magaro) ja Jamie Shipley (Finn Witrock) saavat tietää asuntovelkakirjojen shorttauksesta ja päättävät lähteä soppaan mukaan. Asian edetessä, osallisille käy ilmi, mitä menetyksiä voitto tässä tilanteessa tulisi tarkoittamaan.
The Big Short on elokuva finanssikriisistä. Tyylilajina toimii musta komedia, ja huumori on kyllä melkoisen pikimustaa. Elokuvaa voisi sanoa myös katastrofileffaksi, sillä poikkeuksella, että muista katastrofileffoista poiketen tämä tapahtui oikeasti.
Joitain tosielämän yksityiskohtia on elokuvakerronnan kannalta muutettu, ja tämä käy kyllä ilmi myös leffan aikana. Elokuvassa välillä rikotaan neljättä seinää, jutellen suoraan katsojalle. Tyyli on jotain perinteisen elokuvan, dokumentin ja mokumentin väliltä. Välillä tulee mieleen The Office, paitsi että tämä teos ei juuri ääneen naurata, kuin muutamassa kohdassa. Musta huumori on osuvaa ja ansaitsisi naurut, ellei sappineste kiehuisi kurkussa niin vahvana.
”Roolisuoritukset ovat loistavia ja hyvin kouriintuntuvia”
Elokuvassa on paljon kapulakieltä, mutta nämäkin elokuvan kannalta olennaiset termit avataan katsojalle hauskasti, julkkiksia hyödyntäen, näppärillä vertauskuvilla varustettuna. Ei siis tarvitse pelätä, etteikö tarinaa pystyisi seuraamaan.
