Viime vuosina supersankarileffat ovat olleet tieteisfiktion kuuminta hottia. Nyt samaa menestyskaavaa yritetään myös televisiosarjojen puolella. xtv.fi katsasti The Flash -sarjan ensimmäisen tuotantokauden.
The Flash keskittyy nimensä mukaisesti Flash-hahmon eli suomalaisittain Salaman ympärille. Tämä DC Comics -sarjakuvayhtiön supernopea sankari edustaakin todellista supersankarien vanha kaartia, sillä Salama teki ensiesiintymisensä Yhdysvalloissa jo vuonna 1940. Sittemmin hahmosta on tehty viihdettä monessa eri muodossa (muiden muassa 1990-vuonna alkanut sarja The Flash) ja hahmoa on myös nähty usealla eri nimellä. Tässä sarjassa keskitytään Barry Allenin Salamaan.
Kuten lähes kaikki supersankariteemaiset sarjat ja elokuvat, myös The Flash on kevyttä tieteishömppää, jossa paitsi fysiikanlait saavat kyytiä, myös yleinen uskottavuusmittari käy jatkuvasti punaisella. Siinä missä ensimmäisen piirteen vielä hyväksyy osana supersankaritarinoiden tyylilajia, jälkimmäinen käy varsin äkkiä hermoille – etenkin kun sarja ei pysy edes omien lainalaisuuksiensa rajoissa, vaan rikkoo suunnilleen joka jaksossa sisäistä uskottavutta ja johdonmukaisuutta (suspension of disbelief).
The Flashin syntytarina käsitellään tietenkin heti 23-jaksoisen ensimmäisen kauden pilottijaksossa. Jätetään yksityiskohdat kertomatta, sillä hieman yllättävästi sarja itse palaa tähän kuvioon kauden myöhemmissä jaksoissa. Lopputuloksena on kuitenkin supernopeasti liikkuva ja äärimmäisen hyvillä reflekseillä varustettu Barry, joka myös paranee poikkeuksellisen nopeasti. Samalla hänellä on myös huippunopea aineenvaihdunta, joka liittyy edellä mainittuihin asioihin.
Yleinen uskottavuusmittari käy jatkuvasti punaisella.
Tästä asetelmasta rakentuu The Flashin tarina, joka nivoutuu keskeisesti S.T.A.R. Labsin hiukkaskiihdytinlaboratorioon. Sieltä The Flashin merkittäviksi sivuhahmoiksi kehittyvät älykäs ja kaunis Caitlin Snow, yleisnero Cisco Ramon sekä koko paikan johtaja tohtori Harrison Wells. Samalla tuntuu hassulta, ettei koko kauden aikana käytännössä nähdä edes muita työntekijöitä kyseisessä paikassa. Palatkaamme tähän uudestaan myöhemmin.
Yhtäältä tärkeitä hahmoja ovat Barryn kasvatusisä, poliisina toimiva Joe West sekä hänen viehättävä tytär Iris, johon Barry on "tietenkin" rakastunut nuoresta pitäen. Kun mukaan vielä paiskataan Joen työpari ja Iriksen rakkauden kohde Eddie, on soppa valmis saippuaoopperamaista teinirakkausdraamaa myöden. Valitettavasti siihen myös käytetään aikaa lähes yhtä paljon kuin supervoimien kanssa vehtaamiseen.
Tätä taustatarinaa vasten on suorastaan ällistyttävää, miten typerä sarja The Flashista on saatu leivottua. Kun mahdollisuus olisi ollut tehdä Daredevilin tapainen kivenkova ja katu-uskottava supersankarisarja, aina Marvelin supervoimaleffojen parhaimmistoa myöden, ja näin kilpailua sille luoden. The Flashin kohdalla käsikirjoitus on mennyt siitä, mistä aita on matalin. The Flash nimittäin paitsi kärsii identiteettikriisistä kohderyhmänsä suhteen, se myös rikkoo sisäistä johdonmukaisuuttaan jatkuvasti. Lopputuloksena on kalkkuna, joka pettää kaikki paitsi pahimmat faninsa ja samalla onnistuu aliarvioimaan katsojansa jatkuvalla syötöllä.
Tyypillinen The Flash -jakso kulkeekin samoja raiteita pitkin jakso toisensa jälkeen kykenemättä juuri uusiutumaan. Jakson alussa esitellään pahikselta näyttävä supervoimatyyppi, jolla on pahat mielessään. Hän luultavasti myös puhuu yksinään ja näyttää jo valmiiksi rikolliselta. Sen jälkeen Flash ja kumppanit saavat tästä vihin ja alkavat tuumasta toimeen.
Kuin kirsikkana kakun päällä osa näyttelijäntyöstä on melkoisen kökköä, ylinäyttelyineen kaikkineen.
Tässä piileekin sarjan kolmas paha ongelma, nimittäin edellä mainittu identiteettikriisi. Sarja ei osaa päättää haluaako se vedota aikuiskatsojiin vai teineihin, joten synkistelyn ja aikuisten teemojen sekä teinihömpän kanssa on tehty kompromisseja. Koska sarjasta on haluttu kevytväkivaltainen ja nuorille suunnattu, oikeastaan kukaan ei voi koskaan kuolla niin kuin "aikuisten oikeasti". Koska sarjassa pitää taas olla vaarantuntua, käsikirjoitus yrittää dramatisoida tilanteita väkinäisesti. Lopputulokseen on vaikea suhtautua tosissaan, sillä sisäiset ristiriidat ja logiikkavirheet vesittävät kokonaisuuden liiankin tehokkaasti. Tämä puolestaan tekee sarjasta paikoitellen todella vaivaannuttavaa katsottavaa.
Kun vielä sarjassa pääjuoni etenee todella hitaasti ja käytännössä ottaa tuulta alleen vasta jossain 15. jakson kohdalla, on ymmärrys sarjaa kohtaan todella vähäistä. Kuin kirsikkana kakun päällä osa näyttelijäntyöstä on melkoisen kökköä, ylinäyttelyineen kaikkineen. Ihan kuin sarja yrittäisi vedota alle kouluikäisiin Transformers-katsojiin tai vastaaviin. Pitkän linjan supersankarisarjisten ja -leffojen ystävänä koen tämän todella ärsyttävänä seikkana.
Plussaa sentään on annettava siitä, että The Flash uskaltaa flirttailla useiden sarjojen ja leffojen välillä, joten tietynlainen nörttihuumori kukoistaa. Niin ikään hauska yksityiskohta on mainion Mark Hamillin rooli Tricksterinä, jota hän näytteli myös vuoden 1990 The Flash -sarjassa. Toisena hauskana yksityiskohtana mainittakoon Barryn isää näyttelevä John Wesley Shipp, joka puolestaan oli itse Flash tuossa 1990-vuoden sarjassa.
Kehaistava on myös sitä, miten The Flash on yhdistetty saumattomasti yhteen Arrow-sarjan maailman kanssa. Hahmot myös vierailevat toistensa sarjoissa ja tämä, jos mikä, on todellista fanipalvelua DC Comicsin sarjakuvafaneille. Harmi vain, että kaikki muu onkin sitten rumaa pyllistelyä.
23 jakson mittainen ensimmäinen tuotantokausi on vaivaannuttavaa katsottavaa kaiken toistavuutensa ansiosta ja siitä pitäminen vaatii sokeaa rakkautta aihepiiriä kohtaan. Ikävä sanoa, mutta monet hölmöydet olisi voitu välttää yksinkertaisesti edes hieman tasokkaammalla käsikirjotuksella.
Blu-rayssa on ekstroja kohtuullisen kiva määrä, aina pilalle menneistä otoksista, sarjan taustoja kertovaan materiaaliin asti. Yhteiskestoa on jokunen tunti. Ironista sinänsä, että ekstramateriaali on paikoin itse sarjaa kiinnostavampaa antia. Jos siis The Flash tai Arrow kiinnostaa, on tämä Blu-ray varmasti ostamisen arvoinen. Muille suosittelen vahvasti parempien sarjojen parissa pysymiseen.
