Mainos

Kyllästyneen Michael Bayn viimeinen robottitaistelu on eeppinen rimanalitus Hasbron lelumainoselokuvasarjalle.

Tuhon aikakausi käynnistää uuden luvun Transformers-elokuvasarjassa. Teksasilainen Tollo-Peloton Cade Yeager (Mark Wahlberg) löytää romulaarista rekannupin, joka (yllätys, yllätys) osoittautuu Optimus Primeksi. Piilotteleva pölypallo kutsuukin pian kaikki vanhat alaisensa koolle, sillä maailma pitää jälleen kerran pelastaa Decepticonien aikeilta. Tällä kertaa Amerikan valtiolta löytyy pahiksille apuvoimia, joka tietysti hidastaa hyviksien pelastusaikeita.
 
 
Väsymys ja kyllästyminen robottikamppailua kohtaan haisee ja kauas. Ohjaaja Michael Bay käytännössä pakotettiin ohjaamaan vielä neljäs Transu-leffa, vaikka mies uhkaili pitkään kolmannen olevan viimeinen. Ja tämä näkyy leffassa. Käsikirjoitus jo itsessään on käsittämätöntä paskaa ja siihen vielä Bayn väkisin vääntämät nyanssit nukuttavat katsojan viimeistään puolen tunnin katsomisen jälkeen. Tuhoporno on kyllä kaunista (eteenkin 3D:nä), mutta sisältö turhauttavaa.
 
Leffan uudet päähahmot ovat seitinohuita turhakkeita, eikä edes itse transformerseissa ole syvyyttä. Mark Wahlberg näyttelee toki hyvin, mutta Caden hahmo on ontto ja täynnä epäloogisuuksia. Caden tytärtä näyttelevä uusi, pinkeäpyllyinen mallimisukka Nicola Peltz on esineen roolissa, jota on mieskatsojana toki koukuttava tuijottaa. Peltz ei tietenkään osaa näytellä pätkääkään.
 

Tältä se näyttää kolmedeenä. Pistä sinipunalasit päähän ja esikatsele.
 
Elokuva toimitetaan suurimmassa BD-boksissa, sekä 3D-, että 2D-panoksena, omalla bonuslevyllään, jossa on yli kaksituntinen making of -dokkari ja tunti muuta kulissien takaista menoa. Dokumentaareista todella selviää Bayn totaalikyllästyminen Transformers-leffoihin, vaikka hän uusia tuhopornoviritelmiä onkin parhaansa mukaan leffaan tuonut. Jopa yksi ekstroista jopa vittuilee nimellään elokuvalle, eli tekijät itsekin ovat tehneet tietoisesti leffaa rimaa alittaen.