Mainos

Alkuperäinen X-Men-ohjaaja Bryan Singer palaa Ryhmä X:n puikkoihin yhdentoista vuoden jälkeen. Lopputulos on silkkaa silmäkarkkia.

Tulevaisuus ei mutanttien tai edes ihmiskunnan osalta näytä hyvältä. Ihmisten 1970-luvulla kehittelemä mutanttitappokone on jalostunut edesmenneen Ravenin (Jennifer Lawrence) DNA:n voimin, jolloin kukaan ei pysty estämään näiden edistyneiden Terminatorien tekemisiä. Ryhmä-X:n ainoaksi toivoksi jää Kittyn (Ellen Page) aikahyppyvoimien hyväksikäyttö, joiden avulla Wolverine (Hugh Jackman) siirretään vuoteen 1973, estämään koneiden rakentaminen yhdessä nuorten, angstisten mutanttien kanssa.
 
 
X-Men: First Calass ja X-Men 3 -elokuvien jatko-osa kertoo oman tarinansa lähes Terminator 2: Tuomionpäivä -elokuvan juonen tavoin. Vaikka perusidea onkin käytännössä kopioitu James Cameronin ja Arnold Schwarzeneggerin yhteistyön helmestä, on se silti puhdasta X-Men-toimintaa.
 
Leffa sijoittuu pääosin 70-luvulle, jossa X-Men: First Class -elokuvasta tuttu casti loista vahvasti läsnäolollaan. Näyttelijät ovat loistavia ja homma toimii täysillä. Elokuva on erittäin viihdyttävä, ennalta-arvattavuudestaan huolimatta, ja tyydyttää taatusti kaikki X-Men-fanien tarpeet.
 
 
Elokuvassa nähdään pieniä cameoita tutuista X-hahmoista, joista yllättäen vähiten saa ruututilaa Anna Paquinin esittämä Rouge. Vanhoja tähtiä nähdään kuitenkin myös isommissa rooleissa, joten pelkkää nuorten tähtien kikkailua elokuvan sisältö ei ole.
 
3D on toteutettu hyvin ja tuo toimintaan kivaa lisäarvoa. Se toimii luonnollisesti myös BD 3D -versiona varsin näyttävänä, mutta mitä isompi ruutu, sitä parempaa se on. Kauneinta antia on lopun lisäksi Pentagonissa tapahtuva yllättävä kohtaus.
 
Blu-ray-ekstroista löytyy tunti lisukkeita kulissien takaa. Naurukela on tosin niin kuiva, että sen katsomista ei voi suositella kenellekään. Muilta osin Days of the Future Past on todella laadukas X-Men-seikkailu.