Mainos

Maailmassa, jossa eläimet elävät sovussa, Zootropoliksen suurkaupungissa alkavat petoeläimet selittämättömästi villiintyä. Historian ensimmäinen poliisipupu, Judy, ottaa tapauksen hoitaakseen, apunaan vastentahtoinen ja viekas katukettu Nick.

Saalis- ja petoeläimet elävät sovussa, maailmassa kaikki hyvin. Edelleen vanhankantaiset ajattelutavat vallitsevat siitä, mitä kenestäkin voisi tulla. Pieneläimet kelpaavat lähinnä maanviljelijöiksi ja sihteereiksi, isojen eläinten hoitaessa valtaapitävät virat.

Pikkupupuna Judy Hopps päätti että hänestä tulee poliisi. Muut nauroivat hänelle, mutta hän ei lannistu vaan hakee poliisiopistoon. Jatkuvalla yritteliäisyydellään, pupun energialla ja rohkeudellaan Judystä tuleekin ensimmäinen pieneläinpoliisi. Päästyään suurkaupunki Zootropolisiin, poliisilaitokselle töihin, hänen pomonsa, poliisipäällikkö Bogo laittaa puputytön parkkivahdiksi. Judy kuitenkin haluaa osoittaa olevansa muutakin kuin pelkkä jänes ja pian hän saakin nallitettua viekkaan katukettu Nickin avukseen.

Mainos

Zootropolis on sympaattinen, täynnä oivaltavaa huumoria, jännitystä, vauhdikkaita takaa-ajoja, asennetta ja asiaa. Zootropolis on täydellinen!

Yritin koko leffan ajan miettiä, mitä kritiikkiä tästä sanoisi, mutten löytänyt yhtään mitään. Huumori on näppärää ja oivaltavaa, eikä elokuvalle voi olla hymyilemättä. Leffassa on myös paljon viittauksia rikosgenren elokuviin ja kliseiset lajityypin konventiotkin tulevat raikkaalla tavalla esiin.

Suomenkielisen version dialogin käännös (Aki Heinlahti) on täysin nappiinsa osuva ja dialgoin ohjauksesta vastaava Antti L.J. Pääkkönen on napannut erinoimaisesti elokuvan rytmin ja fiiliksen. Suomalaiset ääninäyttelijät tekevät kaikki järjestään erittäin taidokasta työtä ja puhaltavat henkeä jo valmiiksi hyvin eläväisiin hahmoihin.

“Zootropolis on tyyliltään buddycop-leffa, 48 tuntia-elokuvan hengessä”

Leffassa on myös tärkeää asiaa. Leffa kertoo erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä, sekä itsensä löytämisestä ja uskosta unelmiin. Muutamassa kohdassa herahti kyynel jos toinenkin. Sen verran isoihin asioihin tartuttiin tarkkaavaisella otteella ja sydän lämpöä ja ymmärrystä puhkuen.

Zootropolis on tyyliltään buddycop-leffa, 48 tuntia-elokuvan hengessä. Tyyli toimii ja outo pari, rohkea ja energinen citypupu maalta sekä viekas ja cool katukettu, toimivat hyvin kontrasteina toisilleen ja samalla täydentävät toisiaan.

Teemojensa puolesta elokuva osaa myös yllättää ja mystisten petoeläin villiintymisien tapaus pitää otteessaan loppuun saakka.

Zootropoliksen parissa viihtyvät varmasti niin aikuiset kuin lapsetkin.