Mainos
Mitä jos Teräsmies olisikin ollut hyvän sankarin sijasta paha murhaaja? Tällä ajatuksella leikittelee Brightburn, joka kertoo kauhutarinan supersankarista.

Erityisesti Guardians of the Galaxy -ohjaajana tunnettu James Gunn ja tämän velipoika, Mark Gunn ovat ideoineet ja kynäilleet tarinan supersankarista, joka onkin paha. Tarina ei anoastaan tyydy kikkailemaan supervoimilla vaan onnistuu pelottamaan oikeasti.

Mainos

Teräsmiehen tarina twistillä

Brightburnin tarinassa ei ole keksitty ruutia uudelleen. Tarina on identtinen Teräsmiehen, eli Clark Kentin tarinan kanssa; pieni poikavauva saapuu yhdysvaltalaisen maaseudun kätköihin avaruuskökkäreellä, jonka löytävä pariskunta adoptoi pienokaisen. Kun poika kasvaa varhaisteini-ikäiseksi, löytää hän kykynsä – jotka siis ovat Teräsmihen kyvyt – ja päättää ensin kostaa kiusaajilleen, sitten kaikille muille aivan satunnaisesti.

Koulusurmaajavibat

Brightburn on superpahiksen origin story, jossa on väkevät koulusurmaajavibat. Tämä aspekti ja täysi arvaamattomuus saa katsojan selkäpiin kippuralle ja karvat pystyyn. Koskaan ei tiedä, mistä ja miten apea poika ampaisee seuraavaksi. Pahinta on kuitenkin se, että poika ei tapa, vaan kiduttaa julmasti ja tappaa vasta sitten. Brightburn onkin hyvin vahva sekoitus takavuosien Final Destination -leffoja ja Teräsmiehen tarinaa.

Vaikka massasurmavibat ovat läsnä, on elokuvan syvemmästä sanomasta paha sanoa mitään älykästä. Gunnit ovat omien sanojensa mukaan tehneet vain hyytävää kauhuviihdettä. Ja sitä Brightburn onkin ihan täysillä.

Kohtaukset ovat hyvin tehtyjä ja tunnelmaltaan ahdistavia. Suvantoja olisi voinut kuitenkin olla suhteessa piinaa enemmän, eikä tarinan tasojakaan ole tällä tyylillä yhtä kappaletta enempää.

Kannattaako katsoa?

Brightburn on kelvollinen kauhukela, joka ajaa asiansa. Se ei kuitenkaan ole tarinaltaan omaperäinen, sillä kaikki Teräsmien tarinan tuntevat arvaavat jo miten tässä lopulta käy. Kertakäyttöviihdykkeenä kauhuisan illan viihteeksi Brightburn sopii kuitenkin oivallisesti.

BD-levyn ekstroissa nähdään pari viisiminuuttista pintaraapaisua making of -muodossa, jotka sortuvat mainoshehkutuksiin taustatiedon valaisua enemmän.

Mainos