Kolmas lisäosa Call of Duty: WWII -peliin tuo mukanaan tuttuun tapaan kolme moninpelikenttää ja zombilisäriä. Vieläkö natsien kurittaminen maittaa, vai tekeekö mieli jo heiluttaa valkoista lippua?
Toisen maailmansodan melskeissä tetsaava Call of Duty: WWII saa kolmannen lisäosansa United Frontin nimissä. Kolme uutta karttaa levittäytyy sotatantereelle ja Zombitouhu saa hieman uutta piristystä.
Otetaanpa kartat pikavilkaisuun huonoimmuusjärjestyksessä.
Ensimmäisenä ja kehnoimpana on tylsähkö Monte Cassino. Italiassa pahasti tuhoutuneessa maisemassa ei paljoa mielenkiintoista uutta löydy ja kentän monet vertikaaliset osat tuntuvat kankeilta toisen maailmansodan sotilaan kledjuissa. Sniputtajat tietty pysyttelevät tietty huipuilla ja leirit on kiva pystyttää yläilmoihin. Alas jääneet saavat luodin päähänsä viholliselta, josta ei ole mitään näköhavaintoa.
Toisena on Market Garden, joka sijoittuu liittoutuneiden Alankomaissa sijaitsevaan kartanoon. Kenttä isommalta osin on kulmia ja käytävää, joten jonkin sortin kujanjuoksua on odotettavissa tai ihmettelyä nurkan takaa pomppaavan joukkuetoverinsa tai vihollisen kera. Ahtaaksi käyvät tilat saattavat muodostaa makeahkoja teurastuspullonkauloja, mutta itse kaulan kiristykseen joutuneena, tunne ei ole kovinkaan naposteleva.
Kolmas ja paras kenttälisuke on Stalingrad. Lumiset maisemat on kierrätetty näissä peleissä aikaisemminkin, mutta nimenomaan Stalingrad on pitkään loistanut poissaolollaan. Himabeissit löytyy perinteiseen tapaan kentän molemmilla laidoilla ja väliin jää sopivan paljon tilaa hurmehiselle paukuttelulle. Tunnelmaltaan hyvin erilainen, vaikkei mitään kovin mullistavaa tuova Stalingrad jaa erilaisuutensa puolesta muistettavimmaksi.
Eläviä kuolleita
Lisäksi pakettiin kuuluu vielä Zombipuolen Tortured Path ja War Moden tehtävä Operation Supercharge Tunisian hiekkaisessa lokaatiossa.
Operaatio Ylilataus on lisää samaa. Jos War Moden pikkutehtävistä pitää, niin tämä varmasti täyttää nälkää. Hiekkaiset maisemat tuovat hieman eri meininkiä ja airdroppeja navigoidessa saa jännitellä mihin tuulettimeen se kaaka oikein pläjähtää.
Tortured Path uudistaa hieman XP-järjestelmää zombipuolella, joka on ihan virkistävää, joskin tuntuu palkitsevan grindauksesta nauttivia XP-lypsäjiä. Tortured Path on oikeastaan kolme pienempää karttaa; löytyy laivaa, ulkoilmaa ja jääluolaa. Tarinallisesti tavoitteet vievät kohti lopetusta ja matkalle mahtuu bossimatseja ja kevyesti satunnaistettuja tavoitteita. Kartat itsessään ovat hieman tylsän vivahtavia, mutta muuttuvat tavoitteet ja tarinarakenne pitää mielenkiintoa sopivassa määrin yllä.
United Front on lisää samaa, ja pyörää ei lähdetä keksimään uudestaan. Jos lisää samaa kuulostaa hyvältä, saa euroilleen vastinetta United Frontin muodossa. Itselläni lähtee kyllä pikku hiljaa valkoinen lippu liehumaan ja odotukset uuden Call of Duty -pelin suhteen.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.