Mainos
Espoolainen Remedy-pelitalo tuli kansainvälisesti tunnetuksi Milleniumin jälkeen, vuonna 2001, kun Max Payne -peli julkaistiin. Se toi mukanaan Matrix-leffoista tutun Bullet Timen, joka lähes yksinään riitti sekoittamaan pelaajien pään sen hienoudesta. Remedyn toimitusjohtaja ja käsikirjoittaja Sami Järvi komeili nimikkohahmona ja tuli täten tunnetuksi kaikkialla.

Remedyn tulevaisuus näytti vielä Max Payne 2 -pelin jälkeen loistavalta, mutta sen jälkeiset peliprojektit saavuttivat hieman suppeamman yleisön loistavista potentiaaleistaan huolimatta. Microsoftin peiton alla työskentely takasi tulivoimaa, mutta yleisömäärä jäi auttamatta pienemmäksi, sillä PlayStation oli jo nostanut häntäänsä pelimaailmassa Xboxia isommin. Remedyn edellinen tuote Quantum Break ei breikannut odotetulla tavalla, sillä etenkin pelin pc-versio oli heikosti optimoitu julkaisunsa aikana. Tämä sai foorumit naukumaan negaa, vaikka peli itsessään olikin mainio tarina.

Nyt Remedy ottaa suuren riskin tuomalla seuraavan pelitapauksensa, Controlin omin voimin markkinoille. IP on oma, mutta levityksessä auttaa 505 Games. Control on Remedyn tapaan scifi-trilleri, jossa rikotaan graafisia rajoja ja panostetaan kunnolliseen, sopivan mittaiseen tarinaan satojen tuntien seikkailun sijaan.

Mainos

Tässä vaiheessa on kerrottava, että peli on arvosteltu pc-versiona, joten konsoliversioiden suorituskykyongelmista ei ole mainintaa tässä arviossa.

Mistä tarinassa on kyse?

Control asettaa pelaajan amerikkalaisen agentti, Jessen rooliin. Jesse on nimestään huolimatta nainen, eikä kolmekymppinen suomalaismies. Jesse Fadenin roolityöstä vastaa Kauniit ja rohkeat -sarjastakin tunnettu, vuonna 1989 syntynyt teksasilainen Courtney Hope. Sivuosaroolissa on yllättäen suomalainen veteraaninäyttelijä Martti Suosalo, jonka rallienglanti ja hauskasti englanniksi käännetyt suomalaiset kansansanonnat saavat suomalaispelaajalla hymyn leveästi huulille. Ahti-hahmon siivouskonttori on täynnä suomipropagandaa Suomi-julisteidenkin muodossa. #rennyharlinvibat.

Martti Suosalo talonmiehen roolissaan.
“The situation needs to be fixed before the plant blows up and we all disappear like a fart in Sahara, perkele,”, tokaisee Suosalo yhtenä repliikkinään.

Astraalinen rinnakkaistodellisuus saa aistit sekoilemaan

Pelin tarinassa Jesse etsii syyllistä nuoruudessaan tapahtuneeseen välikohtaukseen, jossa menetti veljensä. Syyllisen roolissa on valtion salainen hallintavirasto, FBC. Jesse kouluttautuu itse agentiksi päästäkseen töihin virastoon jota vihaa. Tämä on ainut keino löytää viraston päämaja New Yorkista, jossa sijaitseva vanha päärakennus piilottaa itse itsensä mystisen voiman ansiosta. Rakennuksen mikroilmasto onkin hämmentävästi sekoitus oikeaa maailmaa ja hypnoottista astraalimaailmaa.

Mystinen voima ulottuu läpi koko rakennuksen. Jesse kuitenkin huomaa, että virasto ei ole pystynyt pitämään voimaa hallinnassa, vaan Hiss-nimitystä käyttävä paha karma kaappaa jokaisen elävän olennon rakennuksesta haltuunsa tuhotakseen kaiken elämän. Jostain syystä Jessellä on kuitenkin kyky kumota Hiss-voimat, jonka seurauksena Jessestä tulee kriittinen lenkki rakennuksen normalisoimiseksi ja maailman pelastamiseksi. Apunaan Jessellä on vielä elossa olevat FBC-kolleegat.

Hauskoja viittauksia popkulttuuriin

Vaikka peli itsessään on synkkää ja jännittävää scifiä, tarjoillaan sekaan hauskoja easter eggejä popkulttuurista. Esimerkiksi punainen puhelin on suoraan 1960-luvun Batmanista ja tietyn tyyppisissä kohtauksissa kaikuu taustalla The Terminator -elokuvan kaltainen rumpukomppi. Suomi-eggejä löytyy Ahdin hahmosta ja tämän työhuoneesta enemmän kuin tarpeeksi. Bongattavaa siis riittää.

Käsisammuttimeen ampuminen tietää kunnon sotkua.

Pelattavuus on hiottua herkkua

Vaikka Control on ns. putkiseikkailu, on pelissä myös vapautta liikkua. Kun FBC:n kerrostalo tulee tutuksi, tarjoaa peli mahdollisuuden kierrellä ympäri taloa aivan vapaasti. Näin on myös pakko toimia, sillä eri alueita availlaan eri avainkorteilla. Onneksi aivan koko kerrostaloa ei tarvitse kiertää juosten, sillä myös pikasiirtyminen on mahdollista Hiss-voimista vapautettujen tilojen välillä. Eksyminen aiheuttaa stressiä useammassakin eri vaiheessa, sillä peli ei pitele liikaa kädestä.

Pelin aseita, hahmoa ja Jessen ominaisuuksia muokataan erilaisten pisteiden avulla. Mekaniikka on tuttu kaikista seikkailupeleistä; perkit ja muut ominaisuudet avataan kokemuspisteillä ja kerättyjen leikkicredittien avulla.

Itse pelituntuma on hiottua. Jesse liikkuu mainion ketterästi niin ohjaimella kuin näppiksellä ja hiirelläkin. Ohjaimelle avuksi tarjotaan tähtäysapuja, mutta niin myös hiirelle. Hiiritähtäysavustin pitää sihdin automaattisesti paremmin vihollisen yllä, kun tähtäys on aktivoitu. Tästä on iloa etenkin isoja hordelaumoja teloitettaessa.

Tarinan läpäisemiseen palaa aikaa noin 15–20 tuntia, riippuen siitä, miten paljon hoitelee oheistoimintaa ja miten ratkoo pulmat. Kesto on omasta mielestäni juuri sopiva, sillä noin 75-tuntiseksi vierähtävät Assassin’s Creedit käyvät jo työmaasta. Itse pelaan rentoutuakseni, ja juuri tässä Control on omiaan.

Pelin hauskinta antia on sen fysiikkamoottori. Kaikki on tuhottavissa, heitettävissä ja räjäytettävissä. Karkaistu lasi paukahtaa paskaksi kuin oikean maailman vastine ja kirjanpidon tilinpäätösraportit ja perunkirjat lentelevät orgastisesti Jessen liitäessä niiden läpi.

Graafisesti todellista next-gen-karkkia

Se, missä Control on parhaimmillaan on grafiikka. Pelin pc-versio on äärimmäisen näyttävä ja se antaakin lupauksen next-gen-visuaaleista. Kun RTX-tehosteet on kytketty päälle, pääsee pelaaja nauttimaan esimerkiksi reaaliaikaisista ikkunaheijastuksista, aidoista varjoista ja pienistä yksityiskohdista.

Valaistuksella on suuri merkitys grafiikkaan ja koko pelin tunnelmaan. Harvoin näkee näin onnistuneen viimeistellysti valaistua digitaalista kokonaisuutta.

Äänisuunnittelusta on myös annettava kiitosta. Paha on jatkuvasti läsnä, olipa se sitten oikeasti huoneessa tai vain mielikuvissa. Äänikerronta on onnistunut kokonaisuus.

Kuvassa Jesse tuijottaa lasiin piirrettyä tekstiä. Vasemmalla puolella kuvaa nähdään pc-grafiikkaa maksimiasetuksilla. Oikealla on päällä lisäksi säteenseurantatehosteet, jotka lisäävät mm. Jessen pelikuvan lasipinnoille.

Kannattaako ostaa?

Vaikka en ole äärimmäisen ja näin överin scifin ystävä yleensä, onnistuu Controllin tarina ja loistava pelattavuus kietomaan hyvin mukaansa. Ja vaikka tarina friikahtaa loppua kohden aivan kontrollista, onnistuu peli silti pitämään jonkinsorttisen uskottavuuden yllättävän hyvin kasassa.

Pc-version miinus on sen julkaisualusta Epic Games. Se ei näytä pelattuja tunteja eikä palkitse pelaajaa saavutuksilla. Nämä ominaisuudet ovat tulossa vasta joskus sitten, joten trophy-hunttereilta jää tämä hupi pc:llä tyystin välistä.

Control on mestarillinen avoimien osuuksien putkiseikkailu Max Paynen ja Tomb Raiderin hengessä, joka tarjoaa toimintaa, pikkupähkinöitä ja tiivistunnelmaisen trillerin. Sen maltillisen mittainen tarina jakaa pelaajat kahteen leiriin, toiset arvostavat, toiset haluavat sisältöä enemmän 60 eurolleen. Control on ehdottomasti läpipelaamisen arvoinen ja oiva osoitus siitä, että Suomessa tehdään maailmanluokan peliviihdettä!