Mainos
Tuorein Crash Bandicoot -peli palaa takaisin juurilleen ja unohtaa liudan jatko-osia saapuessaan. Sekaisin oleva pussihukka on saapunut kotiinsa, mutta onko paluu yhä mieluisa?

Kronologisesti Crash Bandicoot 4 on päätarinoiden neljäs osa. Pääosia pussihukan seikkailuille on jo kahdeksan ja pelejä yhteensä 19, It’s About Time mukaanlukien. Crash 4 on suoraa jatkoa Crash Bandicoot N.Sane Trilogylle, seuraten Crash Bandicoot: Warpedin tarinan jälkeisiä tapahtumia.

Alkunsa Crash Bandicoot -sarja sai Playstation 1:llä vuonna 1996. Pelisarjaan on mahtunut monenmoista ja -tyylistä Crash-peliä, aina Mario Party -tyylisestä Crash Bashista, Mario Kart -tyyliseen Crash Nitro Racingiin.

Mainos

Aluksi lähinnä playstationille ilmestynyt Crash on sittemmin valloittanut kaikki tuoreet konsolit, sekä liudan vanhempia konsoleita. Lisäksi Crash-pelejä on ilmestynyt iOSille, Androidille ja jopa enää vain teknologiahattaran makuisissa unissa asuvalle Nokian N-Gage -huippukännykkäkonsolille.

Crash Bandicoot -pelit perusmuodossaan ovat kolmannen persoonan 3D-tasoloikkia. Peleissä liikutaan kentissä, joissa kiinteä kamerakulma välillä vaihtelee hahmon takaa hahmon sivulle. Myöhemmissä peleissä oli myös mukana vapaampaa liikkuvuutta.

Pääosin Crash Bandicootit ovat hullunkurisen pussihukan kanssa kentissä kikkailua, vihollisten väistelyä, laatikoiden tuhoamista ja perkeleen armotonta rytmitystä ja tasoloikkaa lähes pikselin tarkkuudella.

Tuorein tulokas Crash Bandicoot 4: It’s about time on sitä parasta, pahinta, kiukuttavinta, hauskaa, mitä ensimmäiset kolme Crash-peliä olivat. Mukana on myös liuta modernisaatioita, jotka pyrkivät tuomaan Old School Crashin nykypäivän stagelle.

Warpista nykyhetkeen

Crash Bandicoot:Warpedin jälkeen Tohtori Neo Cortex, Nefarious Tropy ja Uka Uka ovat vankina menneessä. Uka uka repäisee viimeisillä voimillaan ulottuvuuksien väliseen harsoon ammottavan aukon, josta N.Tropy ja Neo Cortex Uka Ukan hyläten poistuvat. N.Tropy ja Neo Cortex huomaavat, että repäistyssä aukossa on yhteys kaikkiin ulottuvuuksiin, joten totta kai he päättävät valloittaa kaikki ulottuvuudet.

Biitsillä aikaansa lokoisasti viettävä Crash repäistään mukaan estämään N.Tropyn ja Neo Cortexin suunnitelmat. Soppaan sotkeutuu vielä neljä muinaista kvanttitohtorin maskia, joilla on suuret voimat taivuttaa sekä aikaa että avaruutta.

Vieläkö väljät pöksyt mahtuvat pussihukalle?

Crashin yhä perusydinmehuna on rikkoa laatikoita ja väistellä vihollisia. Molemmat onnistuvat pyörähdysliikkeellä, kaksoishypyllä tai liukupotkulla.

Kamera on hyvin pitkälti fiksattu johonkin kulmaan, joten kamerakulmasta ei tässä 3D-seikkailussa tarvitse juuri välittää.

Crash Bandicoot on edelleen kaikkien vuosien jälkeenkin ihan yhtä hyvä (tai huono) osoittamaan syvyyttä, joten odotettavissa on ihan vain muutama ketuilleen menevä loikka tyhjyyteen, pelaajan arvioidessa etäisyyden väärin. Hommaa ei helpota rytmisesti katoavat alustat, tai ulostyöntyvät seinät, eivätkä joka pikselillä tappavat vihollisetkaan. Juuri näistä syistä Crash Bandicoot on ihan yhtä koukuttava kuin aiemminkin.

Uusia mekanismeja peli tuo neljän uuden maskin voimin. Esimerkkinä kerrottakoon ensimmäisenä avautuvasta maskista, jolla voi vaiheistaa osia kentästä paikalle tai pois.

Tämä uusi mekanismi luo parhaimmillaan hyvinkin rytmistä nappien näpyttelyä, Crashin suorittaessa tuplaloikkaa laatikoiden ja vaiheistettujen seinien sekä tasojen välillä. Uudet mekanismit rytmittävät myös mukavasti peliä, sillä näitä taitoja voi käyttää vain niissä kentissä ja niillä alueilla mitä peli pelaajalle suo.

Uudellenpeluuarvoa

It’s About Timeen on pakattu hirveä määrä kenttien uudelleen peluuta houkuttelevia ominaisuuksia; on salaisuuksia, on kaikki tuhottavat laatikot, on timantteja, bonusalueita ja myöhemmin vielä käänteiset versiot kentistä. Tiettyjä maaleja kentästä suorittamalla, saa “avaimia”, joita tarpeeksi keräämällä saa monesta kentästä uusia Crashin tai hänen siskonsa Cocon kuoseja. Erilaisia kuoseja on valtava määrä, ja niillä saa sopivasti hauskuutettua itseään, vaikkakin kuosit ovat pelkästään kosmeettisia muutoksia.

Peli kasvattaa vaikeustasoa pelin edetessä, ja jo kolmannessa maailmassa alkaa hiki nousta pintaan karaistuneemmallakin Crashin pelaajalla. Haastetta on siis luvassa, mikä ei ole ollenkaan huono asia.

Peli pitää silti otteensa reiluna. Tästäkin syystä ikkunat, seinät ja peliohjaimet ovat välillä kovilla, törmätessään toisiinsa heleänä kaikuvan V-huudahduksen kaapatessa huoneen hapen syleilyynsä, Crashin pudotessa jälleen kerran ohi pimeässä nurkassa olevan tason.

Crash Bandicoot 4: It’s About Time vituttaa välillä aivan saatanan ankarasti, mutta silti sen pariin palaa uudestaan ja uudestaan. Parempi tempaista täysnahka-asu kaapista pölyttymästä, sillä Crashia parempia masokistibileitä saa hakea 5:n D-pariston flesh lightien kera.

Uu mama, mikä pussihukka!

Crash Bandicoot 4: It’s About Time ilmestyy PS4:n ehtoopuolella ja tästäkin syystä peli näyttää aivan hemmetin maukkaalta. Animaatio on loppuunsa hiottua, grafiikat upeita, kaikki tursuaa persoonallisuutta ja vivahteita. Harmillisesti näitä hienouksia ja upeita valaistuksia kentissä ei aina ehdi nautiskelemaan, sillä Crash on usein matkalla loputtomaan koloon tai liiskautumassa hyttysen kengän alle.

Musiikit tuovat vanhojen Crashien tunnelmia hyvin nykyaikaisin soundein.

Ääniefektimaailma on yhdistelmä modernisoitua vanhaa ja sopivan nykyaikaista. Ääninäyttely on ihan yhtä överiä kuin ennenkin, ja muun muassa pomovihollisten ajatuksista pääsee nautiskelemaan kenttien lomassa ääniklippien kuuluessa milloin mistäkin torvesta.

Crash Bandicoot 4: It’s About Time on odotetusti parhaimman näköinen Crash peli ikinä, ja tämän lisäksi yksi visuaalisesti tyylikkäimpiä PS4-pelejä.

Miksi valitsisin sinut, Crash?

Aiemmista Crasheista poiketen, tässä tuoreimmassa tulokkaassa on kaksi eri pelimoodia: klassinen ja moderni. Modernia peli tarjoaa suorilta, mutta klassisen moodin voi tiukemmista nahkaremmeistä tykkäävä laittaa heti alkuunsa käsittelyyn.

Klassinen versio on kuin Crashit aiemmin; kun elämät loppuvat, kenttä on aloitettava alusta. 100 Wumpa marjaa tuo lisäelämän.

Modernissa versiossa peli jatkaa aina viimeisimmästä Checkpointista ja käytännössä katsoen pelissä on loppumattomat elämät. Peli silti vittumaisesti sisällyttää ruudun oikeaan yläkulmaan kuolemien määrät. Sitä on kiva katsella kun luvut alkavat mennä jo useampaa kymmentä samassa kentässä. Onneksi paluu checkpointtiin ja täten peliin on sopivan rivakkaa.

Moderni on ehdottomasti näistä pelityyleistä se pelattavampi versio nykyajan kiireisille iseille, äideille, sinkuille ja pikkuvesseleille. En kyllä iskisi tätä tuoreinta Crash Bandicoottia nuorempien pelattavaksi, ellei ohjaimia ja särkyviä esineitä ole sopivasti suojattu, sillä turhautuminen on varmaa. Crash istuu hemmetin hyvin myös aikuiseen makuun kaikenlaisten lähes disneymäisten kentissä olevien silmäniskujen kera.

Lisänä Crashissa on sekä kilpailutila, että vintage-nahalta tuoksuva pass’n’play. Pass’n’Play ei ole oikeastaan muuta, kuin vanhoja hyviä aikoja muistuttava tila, jossa kuoleman tai checkpointin jälkeen pelaaja vaihtuu.

Yksinpelin tarinamoodissa toimiva pass’n’play kerää lopuksi pelaajien pisteet kentästä. Tämä moodi on ihan hauska tapa jakaa Crash seikkailu pienellä porukalla, ja tuo tuulahduksen menneisyydestä, kun moninpelejä ei juuri ollut, vaan yksinpelejä jaettiin ohjainta pelaajien kesken palloittelemalla.

Bandicoot Battle iskee pelaajat kisailemaan pisteistä vapaavalintaisissa kentissä, joko nopeimman ajan tai laatikkokombojen kera. Tätä tilaa en päässyt juurikaan testaamaan, mutta vaikuttaa pääosin yhden tai kahden illan kivalta, johon ehkä joskus saattaisi palata. Kivoja lisukkeita Bandicoot Battle ja Pass’n’Play ovat pääaterian kylkeen kumpainenkin.

Se on siinä!

Crash Bandicoot 4: It’s About Time on upean näköinen, kuuloinen ja hauskaa persoonallisuuttaan tihkuva hyvin onnistunut tasoloikka, joka onnistuneesti palaa Crash Bandicoot -sarjan juurille haastavassa ja silti kovin tyydyttävässä tasoloikkailussa.

PlayStation 5:n suurta nousua odotellessa voi aikaansa varsin maukkaasti käyttää vaikkapa tämän loistavan tasoloikkailun parista, josta ei ole muuta pahaa sanottavaa, kuin aiemmistakaan Old School Crash Bandicoot -peleistä. Valitus siis liittyy puhtaasti siihen, että välillä on hieman haastavaa hahmottaa hahmon suhde hänen allaan olevaan maailmaan, eli loikkien tarkkuuteen. Peli on tätä helpottanut vapaavalintaisella keltaisella rinkulalla Crashin tai Cocon maassa olevan varjon ympärille. Keltainen rinkula helpottaa sopivasti, muttei silti aina tee autuaaksi. Muuten Crash Bandicoot 4: It’s About Time onkin sitten hemmetin herkullinen pakkaus.