Mainos
Dark Pictures -antologia on saapunut kolmanteen osaansa. Sapluuna on sama kuin aiemmissa osissa, mutta tällä kertaa House of Ashes -tunnelin päässä näkyy valoa.

Dark Pictures Anthology: House of Ashes, on Dark Pictures -antologian kolmas tarina. Until Dawnista ja kahdesta edellisestä osasta tuttu Supermassive Games toimii jälleen kerran kauhunvirittelijänä. Jos haluaa tietää syvemmin, miten Dark Pictures Anthology toimii, kannattaa lukaista jompikumpi tai molemmat edellisosien arvostelut. Linkit arvioihin löytyy tästä ja tästä.

Olipa kerran Irakin sota

House of Ashes kertoo vuodesta 2003, kun joukko ’muricalaisia uskoo löytäneensä Saddam Husseinin piilotetut massiivisen ripulin aseet. Sateliittikuva kertoo maan alla olevasta ohjussiilosta. Amerikkalaiset menevät kohteeseen, joutuvat väijytykseen, paska osuu tuulettimeen ja tapettiin, ja sekalainen joukko selviytyjiä päätyy maan alta paljastuneeseen sumerialaiseen muinaiseen temppeliin. Jostain kaukaa kuuluu Predatorin naksutusta muistuttava ääni. Voi vittu sentäs.

Mainos

Kuin leffaa katsoisi, pienoisessa paniikissa

Lyhykäisesti House of Ashes on valintapohjainen seikkailupeli, missä valinnat toteutetaan kahdesta eri höpinävaihtoehdosta. Pelissä on juuri ja juuri riittävä määrä interaktiivisuutta, jotta sitä voi interaktiivisen elokuvan sijaan sanoa pel… Ei. Tämä on interaktiivinen elokuva, jossa on vähän tavallista enemmän pelillisiä elementtejä.

Suurin vapaus on perin lullailukohdissa, missä tarina etenee vasta, kun pelaaja aktivoi useita nuolia sisältävän kiiltävän kohteen. Näissä kohdissa voi siis koluta nurkkia ja löytää ehkä jonkin tarinaa lisää valottavan esineen. Silloin kun peli ei kuljeta tarinaa animaatiolla, tai anna pelaajan kävellä pitkin maastoja, se iskee naamalle kaikkien rakastamia Quick Time Eventtejä.

Näiden suorittamiseen on sellaisen krapulaisen ripulirykäisyn verran aikaa. Mokaamalla todennäköisesti jokin pelin hahmoista kuolee. Kivaa eikö? Uudelleenyritystä ei saa, ja mokansa kanssa on sitten vaan elettävä.

Leffakatseluun olennaisena osana liittyy rentous, mutta tätä interaktiivista teosta kokiessa ei juuri sipsejä ehdi suuhun laittamaan, tai hahmot kuolevat.

Valoa tunnelin päässä

Audiovisuaalisesti peli on edeltäjiensä luokkaa, joten mitään suurta uudistusta en sillä saralla huomannut. Hahmojen kasvoanimaatiot, katseet, pään asennot ja jotkin purkitettujen animaatioiden välivaiheet näyttävät harmillisen usein kököiltä.

Ääninäyttely on ihan oivaa, ja sisältää kohtalaisen hyvin tunneohjausta. Ääninäyttely tuntuu kokonaisuutena vähän paremmalta kuin edellisessä osassa, mutta sisältää tällä kertaa vähän onttouden tunnetta. Ehkä pandemia-ajan purkitus on tehnyt tepposensa.

Iso plussa House of Ashes:lle tulee siitä, että maisemat eivät tällä kertaa ole pelkkää mustaa pimeää tervaa, vaan nyt valoa on useinkin nähtävissä. Tämä antaa paremmin tilaa hahmoille, joten pelaajan on helpompi päästä meininkiin mukaan.

Kolmas kerta toden sanoo?

Kuten edeltäjänsäkin, hakee House of Ashes innoitusta klassikkokauhistelupätkistä. Tällä kertaa isona teemana on sotilaiden aseveljeys yhteisen tuntemattoman vihollisen edessä. Hahmot ovat uskottavampia, kuin edellisessä osassa ja pelin loppuun mennessä heistä on jopa alkanut välittämään.

Harmillisesti ensimmäinen noin tunti on tahmaa paskaa. Kun siitä pääsee yli, imaisee peli niin hyvin mukaansa, että ohjainta on vaikea laskea. Läpipeluuseen menee noin kuutisen tuntia, eli peli on pelattavissa yhdessä illassa.

Kuten aiemmissa osissa, valinnat vaikuttavat lopputulokseen ja siihen kuka selviää. Tällä kertaa jopa aidosti harmitti, että mokasin valinnassa ja pari lempihahmoa kuoli.

Tarina ei yritä olla niin kauhea kuin aiemmat. Tämä valinta ehkä edesauttaa sitä, että tarinaan on saatu enemmän imua. Inspiraation lähteinä on selkeästi toimineet The Descent, Predator ja Alien-elokuvat, mikä ei ole ollenkaan huono kombo.

Leffa-ilta!

House of Ashes on samaa kuin aiemmat, mutta tällä kertaa hieman paremmin. Nyt aletaan olla lähellä sitä, mitä toivois kaikkien osien Dark Pictures -antologiassa olevan.

Tulossa on vielä ensimmäisen kauden viimeinen pätkä, mistä maistiaisia saa House of Ashesin pelattuaan, ja voi pojat se näyttää nannalta! Supermassive Games petraa osa osalta, mikä tietty on toivottavaakin.

House of Ashesia voi suositella edellisten osien faneille lämpimästi, tai niille jotka haluavat halloweeniin vähän erilaista, hieman interaktiivisempaa meininkiä. Pelissä on myös moninpelimuodot, kuten edellisissäkin, mutta tällä kertaa pelin pelasi jopa ihan mielellään yksinäänkin.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Dark Pictures Anthology: House of Ashes
67 %
Edellinen artikkeliSony esittelee tänään peliuutuuksia State of Play -lähetyksessä – katso tästä
Seuraava artikkeliSnoop Doggin mukaan Dr. Dre tuottaa musiikkia GTA 6 -peliin
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.