Kauhuelokuvamaisen Until Dawn -pelin takaa tunnettu Supermassive Games julkaisi ensimmäisen osan The Dark Pictures -kauhupelisarjaansa, joka vie pelaajat tositapahtumiin perustuvan kummituslaivatarinan ytimeen.
Erityisesti PS3:lle ja PS4:lle pelejä kehitellyt Supermassive Games kokeilee onneaan globaaleilla alustamarkkinoilla. Supermassivella huomattiin, että Until Dawnin kaltaiselle draamakauhulle on suuri kysyntä, joten LittleBig Planetit ja Säkkipojat saivat jäädä uuden kauhupelisarjan alle.
The Dark Pictures Anthology on nimensäkin mukaan tarinapelien antologiasarja, joka alkaa Man of Medan -kauhuseikkailulla. Man of Medan perustuu 1940-luvun uutisartikkeliin, ”kummituslaivaksi” kutsutun SS Ourang Medan -laivan tarinaan.
Laiva kuljetti sotilaita, jotka joutuivat omituisen onnettomuuden uhriksi. Miehistöstä ehdittiin lähettämään morsetuksen keinoin avunhuuto, mutta liian myöhään. Jos kerron koko tarinan tässä, spoilaa se myös pelin juonen, joten jätetään se pelin itsensä kerrottavaksi. Man of Medan lisää alkuperäiseen tarinaan tietysti joukon nuoria sukellusretkeläisiä, jotka päätyvät sattuman kautta yksinään seilaavalla kummituslaivalle.
Esteettinen, mutta lyhyt kauhutarina
Supermassive Gamesin The Dark Pictures Anthology: Man of Medan on odotetustikin samanlainen kuin Until Dawn. Graafisesti peli on hyvin näyttävä, mutta hämmentävän tumma. En tiedä johtuuko utuinen lookki taiteellisista näkemyksistä vai huonosta HDR:stä, jota ei saa pois. Juuri siksi en tiedä, koska HDR:ää ei toden totta saa pois päältä, mikäli tv sitä tukee. Niin tai näin, pelin yleinen grafiikka on hyvin näyttävää. Samoin näyttelijäintyö sekä äänisuunnittelu.
Pelin selkein ero Until Dawniin on sen lyhykäisyys. Siinä, missä Until Dawn oli hieman monipuolisempi ja vaikeampi, on Man of Medan suoraviivaisempi, helpompi ja lyhyempi. Pelin tarinan kesto on noin 4–5 tuntia. Tämä selittyy kahdella asialla; ensinnäkin, pelin voi läpäistä joko yksin, yhdessä verkon yli co-oppina tai ohjainta vaihtamalla samalla sohvalla istuen jopa viisinpelinä. Toiseksi, Supermassive on tiedottanut Dark Picturesin saavan uuden osan puolen vuoden välein. Kyse on siis isommasta kokonaisuudesta pienempiä pelejä.
Parhaimmillaan sohvalta pelattuna
Man of Medan on pelillisesti identtinen kuin Until Dawn; pelaaja valitsee mielipiteensä kolmesta vaihtoehdosta, jotka sitten ratkaisevat isossa kuvassa pelihahmojen keskinäiset suhteet ja kohtalon. Mukana on myös Quick Time -kohtauksia, joilla saattaa olla ratkaiseva tuomio pelin etenemisen kannalta.
Pelimekaniikka toimii, ja peli onkin parhaimmillaan sohvalta pelattuna, kunnon äänentoistolla. Äänien merkitys on yhtä suuri kuin kauhuleffoilla – eli yli 60 % kokonaisuudesta.
Testialustana toimi PS4 Pro, joka yskähteli useammassakin kohtauksessa, mutta levittäjät toimesta varoiteltiin jo hyvissä ajoin, että peli saa suuren korjauspäivityksen ennen julkaisua. Konsoli on allekirjoittaneen mielestä paras alusta tämän tyyppisille peleille, sillä ohjaimen kankea käyttö lisää haastetta ja sohvanautinto olohuoneessa lisää leffatunnelmaa pc:llä työpöytänökötystä enemmän.
Moninpelinä parasta, mutta tarina on nokkela kuin paistinlasta
Man of Medan on maukkaimmillaan tietysti moninpeliä illanistujaisissa. Kun valot sammutetaan, kotiteatteri lyödään täysille, kaljat heitetään nassuun ja ohjain pannaan kiertoon, on viisituntinen elämys vertaansa vailla.
Peli toimii aivan mainiosti myös yksin, mutta paras kolmesta vaihtoehdosta on jaettu kaksinpeli, sillä toinen pelaaja ohjaa toisia pelaajia, toinen toisia. Kaikki tapahtumat koetaan eri perspektiiveistä ja pelaajat saavat kokea jopa täysin uusia kohtauksia, joita ei yksinpelissä ja Movie Night -viisinpelissä näe.
Man of Medanin heikointa antia on sen tarinan syvällisyys ja dialogin urpous. Käsikirjoitus on kuin suoraan teinikauhuleffasta. Tarinan mystisyyttä avataan hieman liikaa, joka vie loppua kohden pelottavuuden mukanaan. Uudelleenpeluussa pelko loistaa tyystin poissaolollaan, eivätkä hyppysätkytkään enää säpsäytä. Lopputekstien jälkeinen kliseisyys on aivan liian nolo ollakseen millään mittarilla kiehtova, uskottava tai vaikuttava. Kauhutarinan taso on Ylen 1990-luvulla esittämän teinisarjan, Pelottaako?-ohjelman tasoa.
Kannattaako ostaa?
Man of Medan on kohtalaisen keskinkertainen avaus The Dark Pictures -antologialle. Sen pöljä tarina toimii yhden kerran, eikä lähellekään niin hyvin kuin Until Dawnin tarina. Uudelleenpeluuarvoa toki on, mutta tarinalle se ei tee hyvää.
Mikäli Man of Medan on omalla pelilistallasi, on ehdottomasti suositeltavaa pelata se läpi joko illanistujaisissa tai kaverin kanssa co-oppina. Yksinpeli on vaisuin tapa kokea Man of Medan.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.