On televisiosarjoja, jotka ovat ääripäitä omilla tavoillaan ja vaativat katsojalta joko valtavan määrän kiinnostusta tai ymmärrystä käsiteltävästä aiheesta. Näiden vastapainoksi on olemassa sarjoja, jotka ovat kevyehköä hömppää realismin kustannuksella, mutta näistä huolimatta jännittäviä tilanteita ja juonenkuvioita tarjoten. Ensimmäisen kauden taannoin dvd-julkaisuna saanut Designated Survivor kuuluu näistä jälkimmäiseen.

Kiefer Sutherland teki kasvojaan isommallekin yleisölle tutuksi 2000-luvun alkuvuosina, kun suosittu televisiosarja 24 ja sen päähahmo Jack Bauer pyörivät ruudussa tiuhaan tahtiin. Useamman tuotantokauden mittainen toimintatrilleri teki selväksi, että Sutherland sopi mainiosti toiminnalliseen rooliin, mutta taipuen tarvittaessa myös kivikasvoiseen päättäväisyyteen. Näin ollen tuskin on täysin sattumaa, että Sutherland on päätynyt myös Designated Survivorin päähahmoksi, sillä vaikka rooli on tyystin erilainen, näiden sarjojen asetelmissa on paljon samaa.

Yhdysvallat on joutunut historiansa pahimman hyökkäyksen kohteeksi. Sen seurauksena niin presidentti, varapresidentti kuin monet muutkin tärkeät poliitikot ovat saaneet surmansa ja kansakunta on jäänyt vailla päättäviä elimiä. Sutherlandin esittämä Tom Kirkman on alemman tason poliitikko, joka on myös niin sanottu designated survivor – siis tämänkaltaisten katastrofien määritelty selviytyjä, joka ottaa ohjakset haltuun jos komentoketju suurelta osin tuhoutuu.

Monikaan ei tunnu luottavan Kirkmanin osaamiseen ja ymmärrykseen, eikä heitä voi syyttää. Asuntoministerinä hänen toimenkuvansa on tyystin toisenlainen kuin mitä maailman merkittävimmän henkilön rooli osaltaan vaatii. Mutta miksi juuri hän? Tähän ja moneen muuhun kysymykseen saadaan vastaukset sarjan ensimmäisen kauden 21 jakson aikana.

Kasvutarina kevyellä terroristijahdilla

Designated Survivor on paljon muutakin kuin vain trillerisarja terrorismista. Se on kertomus miehestä uudessa, vaativassa roolissa, mutta myös vastuullisena perheenisänä. Designated Survivor on tavallaan sekä kasvukertomus että kevyttä terroristijahtia ilman 24-sarjan tiukkaa toimintaa ja huikeaa aikataulutusta. Silti tuon sarjan varjot on helppo nähdä myös Designated Survivorin tapahtumissa.

Designated Survivor ei kuitenkaan ole vain terroristijahtia ja sopeutumista uuteen työhön, vaan kyseessä on myös politikointia ja muiden päättäjien kanssa asioista vääntämistä. Toisin sanoen asetelma tuo mieleen House of Cardsin kaltaisen politiikkadraaman, mutta huomattavasti keveämmällä otteella.

Sutherland on kuin kala vedessä Amerikan lippujen keskellä.

Designated Survivor onkin kuin kompromissi kahden maailman välillä. Toisaalta se on kuin 24 ilman toimintaa ja toisaalta kevennetty versio House of Cardsin julmasta byrokratisoinnista. Nelikymmenminuuttiset jaksot ovat melko kevyttä purtavaa ja sarjaa on siten helppo katsoa. Samalla se kuitenkin polkee välillä melkoista suvantoa, kun tarinaa vieritetään vähän eteenpäin monella eri rintamalla.

Kevyttä viihdettä

Tom Kirkman ei suinkaan ole ainoa päähahmo, vaan sivussa häärii niin FBI-agenttia, lehdistösihteeriä, kansliapäällikköä ja erikoisneuvonantajaa – perheestä puhumattakaan. Paketti pysyy pääosin hyvin koossa, mutta toisinaan sarja olisi kaivannut reilua tiivistämistä.

Sarjan katsoo mieluusti, kunhan siihen ei kohdista liian realistisia odotuksia. Niillä kun aikaiseksi ei saa kuin päänsärkyä ja turhautumista. DVD-ekstroja on puolisen tuntia, mutta ilman suomenkielisiä tekstityksiä.