Milton (Nicholas Cage) on mies, joka nousee helvetistä kostamaan tyttärensä paloittelusurman uskonlahkon johtajalle. Lahkojohtaja Jonah King (Billy Burke) on kaapannut samaan syssyyn myös Miltonin lapsenlapsen, joka tulisi surmata keskiyöllä. Miltonin kostoreissulle tarttuu mukaan hemaiseva tarjoilijatar Piper (Amber Heard), jonka muskeliauto toimii Mitonin aseena aikaa vastaan. Pakkaa sekoittaa vielä FBI-lätkää mukanaan kantava pukumies (William Fichtner), joka seuraa Miltonia hajuaistinsa perusteella.
Drive Angry on alkuasetelmaltaan mielenkiintoisen aivoton äksönseikkailu, kolmiulotteisena. Intro on juuri sitä mitä kansikorttikin lupailee. Heti räjähtelee ja roinaa tulee ruudusta ulos (jos 3D-lasit on päässä). Sitten meininki lässähtää. Kun leffaa on jurnannut paikallaan tunnin, tulee katsoneeksi epätoivoisesti kelloa, ja huomaa, että leffa onkin todellisuudessa kestänyt vasta 35 min! Niin käsittämättömän hidastempoinen leffa on, vaikka siinä jatkuvasti jotain tapahtuukin.
Drive Angry on visuaalisesti siisti ja cool. Naiset ovat kuumia, autot miehekkäitä ja räjähdykset valtavia. Tämä kaikki kolmiulotteisena. Nam! Mutta koska juoni on käsittämättömän kuiva, se pilaa kaiken tämän visuaalisen ilotulituksen. Miksi, oi miksi Patrick Lussier?
BD-ekstroista löytyy perinteiset poistetut kohtaukset, making of -koosteiden kera. Drive Angry sopii teinipoikien illanviettoon, mutta enemmän elokuvalta vaativan katsoja on syytä skipata tämä tuote.
KE
