Tämä klovni ei naurata, paitsi repiessään vaatteita pois päältään.
Kentin (Andy Powers) ja Megin (Laura Allen) pojalla Jackilla (Christian Distefano) on synttärit ja paikalle on tilattu myös klovni. Aikataulusotkujen ja väärinkäsitysten seurauksena klovni onkin lähetetty väärään paikkaan ja Jackin synttäreistä on nopeasti tulossa pettymys. Meg pyytää mieheltään että tämä keksisi pian jotain. Kotimatkalla kiinteistövälityshommista oleva Kent löytää eräästä talosta vanhan arkun jossa on klovnipuku. Kent pukee puvun ylleen ja menee klovniksi poikansa synttäreille. Päivän päätteeksi Kent on niin väsynyt ettei jaksa pukuaan yltä riisua ja aamulla herättyään edelleen klovnipuvussa Kent huomaa että puku ei lähde millään irti. Yritettyään tavan takaa poistaa pukuaan yltään eri keinoin, Kent metsästää käsiinsä puvun entisen omistajan Herbert Karlssonin (Peter Stormare). Kent saa tietää että puku onkin jotain aivan muuta ja ettei Karlssonkaan ole aivan niin ystävällinen kuin antaa ymmärtää.
Olisin halunnut pitää Clownista. Siinä on hyviä aineksia mutta itse keitto jää laihaksi. Vähän kuin keittäisi 10 litraa vettä, ja heittäisi sekaan pari tryffeliä ja maustaisi hyppysellisellä sahramia. Clown tuntuu keskiyön episodisen kauhusarjan jaksolta, joka on venytetty pitkän leffan mittaan. Huvittavinta leffassa ovat mielestäni jaksot joissa Kent yrittää poistaa pukua yltään. Oivaa kekseliäisyyttä.
Loppua kohden leffa lässähtää tyypilliseksi kissa ja hiiri -leikiksi. Harmillisen ohuiksi jäävät kaikki roolihahmot, jopa Stormare, josta yleensä diggailen. Erikoisefetktit ovat tv-sarja-luokkaa, ei mitään erikoista siis.
Pistää miettimään onko tällä leffalla pyrkimys kalastella jotain kulttileffan mainetta. Jotain samaa henkeä kuin esim. Evil Dead 2:ssa, löytyy myös tästä leffasta. Leffa voisi sopia vaikkapa Halloweenina katsottavaksi, jos aikeissa on myös katsoa muita leffoja. Kyllä tämän parissa ihan viihtyy, vaikka lopussa tulee haukoteltua tavallista enemmän.
