Eiyuden Chronicle: Hundred Heroes on Suikodenin tekijöiltä klassisen mallin JRPG. Pakkomielteiseen keräilyyn kannustavasssa, yli sadan sankarin kattauksessa riittää tahkottavaa – ehkä liikaakin.
Olipa kerran harmaa Pleikkari ja sille ilmestynyt Suikoden. Tässä japanilaisessa roolipelissä pelaaja keräsi mukaansa yli sata sankaria, joista moni oli laitettavissa pelaajan taisteluporukkaakin. Huomioitavaa on että tämä keräilyvimmapeli ilmestyi vuonna 1995, kun ensimmäinen maailmaa yhä villitsevä Pokemon-pelisarjan peli ilmestyi vasta vuotta myöhemmin.
Suikoden-sarjan pääosia ilmestyi viisi, joista viimeisin, eli Suikoden V, ilmestyi vuonna 2006. Suikoden-nälkä on siitä lähtien kalvanut monia Suikoden-faneja. Suikoden-pelisarjan tarinat keskittyivät sotaan ja sen ympärillä tapahtuviin tapahtumiin ja tragedioihin löyhästi summaten.
Miksi jauhaa Suikodenista Eiyuden Chronicle: Hundred Heroes pelin arvostelussa?
Eiyuden Chronicle sai alkunsa Kickstarter-kampanjasta vuonna 2020, ja se saavutti tavoitteensa noin neljässä tunnissa kampanjan käynnistyksestä. Eiyuden Chroniclen kampanja saavutti kolmannen sijan 4,5 miljoonan dollarin rahoituksen saavuttamisella, jääden Shenmuen III:n ja Bloodstained: Ritual of the Nightin jälkeen.
Eiyuden Chroniclen tekijätiimiin kuuluu mm. helmikuussa 2024 edesmennyt Yoshitaka Murayama, joka loi Suikoden-pelisarjan ja jonka viimeiseksi peliksi Eiyuden Chronicle: Hundred Heroes jäi.
Eiyuden Chronicle: Hundred Heroes on Suikoden kaikessa muussa paitsi nimessä. Eiyuden Chronicle: Hundred Heroesia edelsi toimintaroolipeli Eiyuden Chronicle: Rising, joka toimii esiosana Hundred Heroesille. Murayama tiimeineen lähti tekemään hyvin klassiseen JRPG-henkeen asetettua peliä, joka heruttaisi helmeilevät touhutipat Suikoden-fanien nahkapöksyihin.
On monta tapaa nojata nostalgiaan ja tehdä klassisen pelityylin peliä, osa enemmän ja osa todella paljon vähemmän onnistuneita. Moderneissa peleissä on totuttu tietynlaisiin mukavuuksiin, joista 90-luvun peleissä ei osattu edes kuvitella.
Rising Nowa
Pelin tarinassa Nowa on uusi tulokas paikallisessa armeijassa. Hän toimii yhdessä erikoisjoukkojen kanssa ja tutustuu vastapuolen nousevaan tähteen Seigniin. Välit maiden välillä ovat pahasti tulehtuneet. Siitä huolimatta Nowa ja Seign löytävät jotain yhteistä säveltä.
Ajan kuluessa heidän matkansa kulkee toveruudesta kohti taistelutannerta, pitkää periksiantamatonta tuijotusta ja järkähtämätöntä kohtaamista vastapuolten sotilaina. Tämä on vasta tarinan alku.
Pölyisen klassinen JRPG
Eiyuden Chronicle: Hundred Heroes on vahva tuulahdus menneestä. Sen JRPG-konventiot ovat vahvan 1990-lukulaisia, aina siihen asti, että on mahdollista kadottaa tuntikausien pelaaminen, kun ei muistanut tallentaa.
Taistelut ovat vuoropohjaisia, ja jokaisella pelattavalla hahmolla on jotain omia taitoja käytettäväksi. Oletattavaa on, että eri hahmoja taistelujoukkoon asettaessa syntyisi jotain vahvaa synergiaa. Valitettavasti parikymmentä tuntia pelattuani etsin yhä tätä synergiaa, joka voittaisi hyökkäyksen tai vahvimpien skillien kliksuttelun.
Pelissä voi rekrytoida yli 100 hahmoa, joista osa on pelattavia hahmoja, osa pelkkiä apureja. Kavalkadi on runsas, ja kaikki eivät todellakaan ole ikimuistoisia. Onneksi moni hahmoista on sopivan värikkäästi kirjoitettu aina päähahmoja myöten.
Tarinassa on imua, vaikkakin pölyisän klassinen JRPG-muotti pistää kovaan hanttiin pelinautintoa ajatellen. Jatkuvat täysin satunnaiset kartalta näkymättömistä iskeytyvät taistelut ovat sitä syvintä kikkaretta, jota ei enää toivoisi JRPG-peleissä näkevän. Taistella saa kyllästymiseen asti.
Pelissä on useampi eri taistelutila, joka onnistuneesti hieman rytmittää toistoa. On normia, on kaksintaistelua, on sotatilaa. Näistä tavistaistelu tuntuu viimeistellymmältä ja muut lähinnä tempuilta.
Yli 100 hahmon rekryämiseen tulee kulumaan paljon aikaa. Monet haluavat pelaajan suorittavan banaaleja noutotehtäviä, eli sivutehtävien kaikkein tylsimpiä muotoja. Lisäksi peliä saa tahkota päälle kymmen tuntia, ennen kuin pikasiirtymiset avautuu, joten edestakas juoksua loputtomilla taisteluilla saa harrastaa ihan riittävästi.
Peli tuntuu välillä tekevän kaikkensa, jotta pelaaja lopettaisi. Sitkeys kuitenkin palkitaan erittäin imuisalla ja hyvin kirjoitetulla tarinalla.
Octopath Suikoden
Graafisesti peli yhdistelee pikseligrafiikkaa ja 3D-mallinnettuja taustoja. Lopputulos on jotain Star Ocean: Second Story R:n ja Octopath Travelerin välistä ja sivusta.
Hahmot ovat sitä tarkempaa pikseligrafiikkaa. Hahmojen animaatiotyylissä on jotain ärsyttävää. Tuntuu siltä kuin se olisi ikävästi puolivälistä tarkkuutta ja anteeksiantavaa vanhempaa mallia, niin että ihan kuin osa animaatioista puuttuisi. Tähän tottuu, vaikka se aluksi tympi ainakin allekirjoittanutta.
Ääninäyttely on ihan kelpoa. Tekstiä riittää, tarinaa riittää ja on ihan jees, ettei korvia tee mieli repiä päästä.
Musiikit istuvat maisemaan välillä puskien turhan ärsyttävästi päälle.
Suikkila-Den
Eiyuden Chronicle: Hundred Heros viihdyttänee Suikoden- ja klassisten JRPG-pelien faneja tarjoten paljon koluttavaa OCD-hengessä kerättävien hahmojen muodossa. Se on silti valitettavan klassiseen muotoon nojaava peli, jonka olisi toivonut saavan hieman enemmän moderneja pelillisiä käyttäjäystävällisyysjuttuja.
Varauksetta peliä ei voi suositella kaikille, muuten kuin vannoutuneille Suikoden-faneille.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.