Kong: Pääkallosaari vierittää jättimäisen King Kong -apinan, sekä Pääkallosaaren muut jättiotukset pahaa aavistamattomien tutkimusmatkailijoiden kimppuun. Aivot narikkaan -hirviöleffa ei paljoa vauhdissa ja toiminnassa säästele.
Eletään kylmän sodan aikaa. Bill Randa (John Goodman) on löytänyt kenties ainoan tutkimattoman saaren satelliittikuvien avulla ja ohjastaa retkikunnan tuolle, Pääkallosaareksi nimetylle, jatkuvan myrskyn ympäröimälle saarelle.
Randa palkkaa avukseen entisen SAS:n kapteeni James Conradin (Tom Hiddleston) toimimaan eräoppaana. Mukaan lähtee myös armeijan ryhmä everstiluutnantti Preston Packardin (Samuel L. Jackson) johdolla. Prestonin harmiksi myös antisotakuvaaja Mason Weaver (Brie Larsson) ujuttaa itsensä retkelle mukaan.
Ryhmän saavuttua saarelle, menee kaikki äkkiä päin helvettiä jättiläismäisen apinan alkaessa pistämään porukkaa poikki ja pinoon. Pian heille kuitenkin selviää, ettei jättiläismäinen karvakäsi olekaan heidän huolistaan suurin.
Kong: Pääkallosaari toimii reboottina King Kong -elokuville ja on samalla toinen Legendary Picturesin jättimonsterileffoista – Godzillan ollessa ensimmäinen.
Kong: Pääkallosaari on melkoinen vuoristorata-ajelu, jossa ei ole juuri päätä eikä häntää, mutta paljon, paljon toimintaa. Lähes hengästyttävällä vauhdilla etenevä toimintaseikkailu vierittää ruudulle jättimäisiä hirviöitä, räjähdyksiä, tarpeettoman tyyliteltyjä toimintakohtauksia ja irtoraajoja. Leffassa ei tunteilla, eikä pussailla. Looginen ajattelu on hyvä jättää kotiin ja nauttia ajelusta.
”Näyttelijät hoitavat yksiulotteiset hahmonsa hyvin”
Sarjakuvamainen visuaalinen ilottelu toimii Kongissa ja soundtrack on hyvää shittiä. Huomasin naputtelavani jalalla biisien tahtiin, joka on sinänsä harvinainen kokemus leffateatterissa.
Näyttelijät hoitavat yksiulotteiset hahmonsa hyvin ja melkeinpä kaikki ovat kertakäyttökamaa siinä mielessä, että Kongia katsoessa ei voi olla täysin varma siitä ketkä säilyvät hengissä.
Elokuvassa kaikki hahmot ovat vähän kuin katsojan hahmossa, seuraamassa ja kokemassa eteen vyöryviä esihistoriallisia voimia. Elokuvan fiilis tuo mieleen vanhat toimintaseikkailut ja toiminnallisemman Jurassic Parkin.
Kong: Pääkallosaari on erittäin viihdyttävä pläjäys, josta on turha hakea mitään syvällisempää. Toimintaa riittää ja miettimiselle ei juuri jätetä aikaa.
Annan elokuvalle kolme tähteä ja meiningille viisi – eli yhteensä tiukka nelonen. Kong: Pääkallosaari sopii toiminnannälkäisille.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.