Elokuva-arvostelu: Suicide Squad

Batmanin arkkiviholliset lähetetään talutushihnassa hoitamaan supervaaralliset tilanteet, panoksena elämä, palkintona lyhyempi tuomio.

Teräsmiehen kaltaisten supervoimakkaiden olentojen pelko saa hallituksen tarttumaan hyvin epätavalliseen taktiikkaan: otetaan vankilan pahimmista pahimmat superroistot, laitetaan heille räjähdyspanokset niskaan kaulapannoiksi ja lähetetään ne hoitamaan sotkut, joita tavalliset ihmiset taistelutaustastaan huolimatta pysty hoitamaan.

Kivenkova ja armoton Amanda Waller (Viola Davis) kerää ryhmän A-luokan rikollisia, supervoimineen ja supertaitoineen. Kaupungissa riehuu vaarallisen voimakas olento joten Suicide Squadiksi nimetty rämäryhmä saa ensimmäisen tehtävänsä. Matkan varrelle ongelmia tuo Jokeri (Jared Leto), joka haikailee sellissä lojuvan tyttöystävänsä Harley Quinnin (Margot Robbie) perään.

Suicide Squadia on mainostettu ja hypetetty pitkään. Nyt vihdoin kun tämä oletettu herkku saapuu uunista ulos, lässähtää kohokas kuin kasarikomedioissa konsanaan. Suicide Squadissa oli potentiaalia olla jotain siistiä, räiskyvää ja värikästä – jopa DC:n muutenkin tummanpuhuvassa elokuvauniversumissa, mutta pätkä sortuu samankaltaisteen tummaan synkeään maailmaan. Vieläpä kovin kirjaimellisesti, sillä suurin osa leffasta on melko hämärää kuvaa täynnä.

Leffan antipääsankaripahikseksi nousee Will Smithin Deadshot. Valinta tuntuu enemmän Smithin agentin hyvältä diililtä, kuin tarinan kannalta kovinkaan merkitykselliseltä jutulta. Hahmolle on tarinaa varten luotu perhesuhteiden mukana inhimillinen puoli tyttären (Shailyn Pierre-Dixon) muodossa. Deadshotilla oli sarjakuvissa poika, joka koki melko karun kohtalon, mutta kai tälläiseen pahispläjäykseenkin pitää hieman saada jotain samaistuttavaa ja inhimillistä. Ongelmana on, että Smithin ja Pierre-Dixonin väliset kohtaukset tuntuvat ontoilta.

Mukana menossa seikkailee myös Harley Quinn, Jokerin sekopäinen tyttöystävä. Harley tuntuu jopa omituisen kiltiltä. Tuntuu, että melkein jokaista hahmoa leimaa joku katumus tai kiltteys. Jokerikin jää melko turhakkeeksi koko leffassa. Hahmolle annetut kohtaukset huutavat turhanpäiväisyyttä, mikä on sääli, sillä Leton tulkitsemalla Jokerilla on potentiaalia, mitä hän ei sitä tässä elokuvassa pääse näyttämään.

Suicide Squadissa on paljon toimintaa, ontuvia läppiä ja muutama omituinen herkistelytilanne. Alun räiskyvät hahmoesittelyt, sekä muutama taistlu on kyllä melko nannaa katsottavaa, mutta leffa on sisällöltään hyvin pitkälti pimeässä kaupungissa ja rakennuksissa hiippailua, muka pahojen roistojen uhoa uhkuen.