Mainos

The Magnificent Seven on mutkaton Western jossa luoteja ei säästellä.

Sivillissodan jälkeisessä Yhdysvalloissa Rose Creekin kaupunkia pitää hirmuvallassaan Bartholomew Bogue (Peter Saarsgard), likaisia otteita käyttävä häikäilemätön teollisuusmies, joka on korruptoinut kylän sheriffin ja pitää mukanaan palkkasotilaita. Koska Rose Creekin asukkaat eivät suostu Boguen epäreiluihin ehtoihin maanomistuksien luovutuksesta, pistää Bogue miehensä näyttämään mitä niskuroinnista seuraa. Boguen miehet tappavat kylmäverisesti useita Rose Creekin asukkaita, loppujen nöyrtyessä Boguen vallan alla. Rose Creekin päättäväinen asukki, Emma Cullen (Haley Bennett) lähtee etsimään rohkeita miehiä, jotka kostaisivat kyläläisten puolesta Boguelle ja hänen miehilleen. Emma törmää palkkionmetsästäjä Sam Chisolmiin (Denzel Washington) ja lopulta saa Samin vakuutettua tehtävän tärkeydestä. Sam tietää että yksi mies ei riitä – Tarvitaan seitsemän rohkeaa miestä.

Mainos

The Magnificent Seven on uusintaversio 1960-luvun Seitsemän rohkeaa miestä -elokuvasta, joka taas on Westernisoitu uusintaversio Akira Kurosawan Seitsemästä Samuraista. Tämän uusimman pläjäyksen on ohjannut Antoine Fuqua, joka on tuttu ohjaaja mm. Training Day –, Equalizer- ja Southpaw-elokuvista.

The Magnificent Seven on hyvin mutkattomasti ja sujuvasti etenevä Western, jossa luoteja ei juurikaan säästellä. Tyylille sopiva huumori tulee Seitsikon keskinäisestä huulenheitosta, ja onneksi nekin tulevat ihan sopiviin hetkiin.

Chris Pratt korttihuijari Josh Faradayna on hyvää vastapainoa virnuiluillaan Denzel Washingtonin Sam Chisolmin vakavuudelle. Myös muut seitsikon näyttelijät istuvat rooleihinsa hyvin ja jokaiselle hahmolle on löydetty oma erikoisominaisuutensa.

Peter Saarsgaardin Bogue on tarpeeksi vastenmielinen, jotta kostotarina olisi oikeutettu. Kaikkia hahmoja tosin yhdistää se, että he tuntuvat olevan Lännen tarkimpia ampujia. Eipä tässä elokuvassa varmaan liikaa realistisuutta haeta, vaan viihdyttävää meininkiä ja sitä The Magnificent Seven tarjoileekin, vähän päälle 2 tuntisen verran.

Viihdyttävää, muttei mitään sen syvällisempää. Ei edes niissä kohdissa joissa yritystä on ollut eniten. On virkistävää nähdä näin rehellistä viihdelänkkäriä pitkästä aikaa. Aivot voikin kiltisti jättää leffateatterin narikkaan ja nauttia matkasta.

“Ylistyslaulun jälkeen sitä varmasti miettii, miksei leffa ansaitse täysiä pisteitä?”

Elokuvan kuvaustyyli on hyvin realistinen ilman turhia kikkailuja. Äänisuunnittelu toimii komiasti ja pienet yksityiskohdat nousevat ainakin leffateatterin kajareista hyvin esiin.

Pukusuunnittelu on tyylikäs ja hahmot näyttävät hyviltä. Roolitus on myös ihan nappisuoritus ja henkilöohjauskin pääosin toimivaa. Tuotannolliset arvot näkyvät hyvin yksityiskohdissa. Tälläisen ylistyslaulun jälkeen sitä varmasti miettii, miksei leffa ansaitse täysiä pisteitä?

magnificent-7-arvostelu-ammuskelu

Tarina on nähty jo miljardi kertaa. Tapahtumat arvaa kyllä hyvinkin etukäteen ja tarkkasilmäiset näkevät tulevien tapahtumien istutukset kilometrien päähän. Silti elokuva ei tunnu liian kliseiseltä. Jotkut läpät saivat nauramaan ääneen, ja kyllä, elokuvaan mahtui yksi herkistymisen kohtakin.

Leffa on lautasellinen pastaa – täyttää nopeasti ja yhtä nopeasti tulee nälkä takaisin. Harmi ettei tämä ollut spagettiwestern! En sano että pasta on pahaa, pastahan on hyvää, hyvin tehtynä. The Magnificent Seven on lautasellinen savuaromista, hyvin täyttävää Pasta Carbonaraa. Suosittelen nauttimaan lämpimänä!

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
The Magnificent Seven
Edellinen artikkeli4K UHD -arvostelu: Star Trek ja Star Trek Into Darkness
Seuraava artikkeliDwayne Johnson paljasti kulisseista ensimmäisen Jumanji-videon
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.