Kun lyö legendaarisen hittileffan 10-vuotisjuhlajulkaisu -Blu-ray:n soittimeen tulee levyn kuvakkeeksi outo pelastautumiskuva ja nimikkeeksi ”.”. Vielä oudompaa on kun levy käynnistyy; nimittäin menuvalikot on kyllästetty kauniin pinkeillä koukeroilla, joiden lomasta pompsahtaa hymyilevä Drew Barrymore ja viereen romanttisen komedian otsikko kaikkine ihanine valikoineen. Allekirjoittaneen pulssi pompsahti hetkessä 200 bpm:een ja pääkoppa pelästyi että minkä arvostelukiekon sitä koneeseen oiken työnsin!?! Onneksi pienen panikoitumisen tuoksinnassa kuva pixelöityy ja tilalle saadaan ihan oikeat Fight Club -menut. Huhhuh!
Kun leffa vihdoin saadaan käyntiin menee juoni jotenkin näin. Edward Norton esittää unottomuudesta kärsivää auto-onnettomuustutkijaa, joka kaipaa elämäänsä sen oikean asian, joka saa hänet rauhoittumaan. Hän kokeilee eri terapioita. Hän kokeilee myös shoppailua ostamalla kaiken sen mitä tv:ssä mainostetaan ja loppujen lopuksi hän kokeilee vielä anonyymiklinikoita. Klinikoilta löytyykin apu väliaikaisesti, kunnes eräs ärsyttävä nainen tulee ja pilaa koko touhun. Unettomuus on taas läsnä.
Pian kuitenkin onni kääntyy. Norton tapaa Brad Pittin esittämän omituisen tyypin, jonka kanssa he sattumalta perustavat tappeluklubin. Vihdoin alkaa elämässä olla järkeä, kunnes huomataan että missään ei taidakkaan oikeastaan olla mitään järkeä.
Leffa on monimutkaisen yksinkertainen vyyhti, mutta todella maukas kokonaisuus. Fight Club on äärimmäisen raaka, mutta samalla herkkä ja pohdiskeleva leffa. Visuaalisuus on todella kaunista ja äänimaisema on yksi 90-luvun parhaita. Fight Club luokitellaan toiminta-elokuvaksi, mutta siinä on suuri pilkahdus mustaa komediaa puettuna synkkään varjoon. Se ei suoranaisesti naurata, mutta antaa paikoitellen mainioita ilon hetkiä ja hyvän olon tunteita. Fight Club on kova pala purtavaksi!
10-vuotis juhlajulkaisu pitää sisällään tuhdin paketin. Ensinnäkin kuvan ja äänen laatu on käsittämättömän hyvää, ja ilman bonuksiakin tämä kiekko olisi ostamisen arvoinen. Onneksi bonuksia kuitenkin löytyy ja niitä löytiikin niin pirusti. Niin paljon ettei yhdelle levylle uskoisi niin paljon mahtuvankaan. Kaiken lisäksi kaikki teräväpiirtona! Lukuisten kommenttiraitojen ja making of –pätkien lomasta löytyy hauska ”tee se itse” –ääniraita mixaus, jolla voi sekoitella ääniraitoja realistisen ja äänisuunnittelijan maailmojen kesken.
Kaiken kaikkiaan Fight Club Blu-ray on ehdoton hankinta kaikille niille jotka joko haluavat nauttia Fight Clubin uudelleen teräväpiirtona tai niille jotka fanittavat Nortonia tai Pittiä, tai niille jotka tykkäävät synkistä satiireista, tai niille jotka nauttivat toiminnasta ja komediasta, tai muuten ihan kaikille hyvien leffojen ystäville. Paketti on lähes täydellinen!
KE
