Mainos
Äärimmäisen kilpailuhaluinen pariskunta saa kavereineen elämänsä peli-illan, kun isoveli saapuu kaupunkiin ja järjestää unohtumattoman mysteerin. Pelin ja todellisuuden rajat hämärtyvät, kun panoksena on elämä.

Kilpailuviettiset Max (Jason Bateman) ja Annie (Rachel McAdams) tapaavat peli-illan aikana, ihastuvat, rakastuvat, menevät naimisiin ja yrittävät hankkia lasta. Pariskunta yrittää lasta, mutta yritykseksi se jää, kun kilpailuvietin tuoma jatkuva stressi vaikuttaa Maxiin. Tilanne pahenee entisestään, kun Maxin veli Brooks (Kyle Chandler) kajauttaa peli-iltaan komealla urheiluatolla. Brooks kiinnittää myös Maxin naapurin huomion. Uhkaavan oloinen sinkuksi jäänyt poliisi Gary (Jesse Plemons) haluaisi kovasti mukaan peli-iltoihin, mutta Max ei innostu. Brooks on järjestänyt seuraavaksi viikonlopuksi komeamman peli-illan kuin Max konsanaan. Mysteeri-illallisessa; yksi kidnapataan ja muiden tehtävä on löytää hänet. Panoksena voitto veljestä ja uusi urheiluauto. Kidnappaajien saapuessa alkaa hämärä pelikuvio, josta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu.

Mark Perezin käsikirjoittama ja John Francis Daleyn ja Jonathan Goldsteinin ohjaama Game Night on viihdyttävä paketti täynnä erikoisia juonikuvioita ja oivaa sanailua. Jason Bateman pääsee lakonisena sarkastisena Maxina tekemään sitä, missä hän on parhaimmillaan. Rachel McAdams on Anniena loistava parempi puolisko ja kumpaisenkin kemia toimii riittävästi tarinan mittapuulla.

Mainos

Tarinassa ei ole tilaa romanttiselle söpöilylle, vaan meininkiä riittää joka otteessa. Juonenkäänteet eivät ole sieltä uskottavimmasta päästä, mutta siksikin Game Night toimii aivot narikkaan viihdepläjäyksenä. Tuntiin ja neljäänkymmeneen minuuttiin mahtuu todella paljon vääntöä ja käännettä – tarina on täten juuri oikean mittainen.

Sivuosissa häärivä kaarti onnistuu täydentämään tarinaa omilla persoonallisuuksillaan, onneksi mikään hahmo ei jää liian yksipuoliseksi. Jesse Plemonsin jäätävä poliisi Gary on erittäin mainio kuumottaja taustalla. Cliff Martinezin jalan alle menevät konemusiikit vievät tunnelmaa hyvin kohti kepeää mysteerisekoilua.

Parasta elokuvassa on kuitenkin se, että sitä seuratessa viihtyy. Tylsää hetkeä ei tule ja juttuja tulee naurettua ääneen. Sen verran aidon typeriä tilanteita leffa sisältää, jotta leffan jälkeen lähtee ulos hymyssä suin.

Game Night ei ole mikään maailmaa mullistava teos, mutta se on oiva paikka unohtaa hetkeksi kaikki muu, ja nauttia järjettömyyden rajoilla taitavasti tanssahtelevasta mustan huumorin sävyttämästä mysteeritarinasta.