Mainos
Tikareita, Tissejä ja Tyrion, siinä kolme kovaa teesiä Game of Thronesista. HBOn massiivinen sarja on parasta lääkettä harmaaseen talven odotteluun.

George R. R. Martin alkoi kyhäilemään mammuttimaisiin mittoihin kasvavaa Tulen ja jään laulu -kirjasarjaa vuonna 1991, ja ensimmäinen kirja, Valtaistuinpeli, ilmestyi vuonna 1996. Suomeksi Valtaistuinpeli ilmestyi vuonna 2003.

Kirjasarjassa seuraillaan läntisen mantereen, Westerosin, mahtisukujen taistelua seitsemän kuningaskunnan herruudesta. Samanaikaisesti Essosissa, eli idässä, kytee edesmenneen Hulluksi Kuninkaaksi kutsutun hallitsijan perillisten valtakaipuu takaisin Westerosin rautavaltaistuimelle. Kaikkea tätä varjostaa pohjoisessa sijaitsevan ison muurin tapahtumat. Muuri kätkee taakseen villit ja ikuisen yön uhan pitkän talven tehdessä tuloaan.

Mainos

HBO teki pilottijakson kirjasarjaan perustuen vuonna 2009, joka sai surkean vastaanoton. HBO vaati lähes koko pilotin uudelleen tekemistä, vaihtaen sekä näyttelijöitä että ohjauksellista suuntaa. Vuonna 2011 Game of Thrones sarja sai ensi-iltansa ja siitä tuli maailmanlaajuisesti yksi katsotuimmista HBO:n sarjoista.

Vuonna 2019 sarja saapui päätökseensä kahdeksannen kauden jälkeen. Sarjan jälkeen yhteistyössä Martinin kanssa on suunniteltu useampaa eri jatkajaa Game of Thrones -sarjalle. Näistä suunnitelmista valtaosa on esiosia Game of Thronesin tarinalle.

Lokakuussa 2019 HBO päätti olla jatkamatta Bloodmoon-nimisen esiosan valmistelua. Bloodmoon olisi sijoittunut noin 10 000 vuotta ennen Game of Thronesin tapahtumia.

Syyskuussa 2019 House of the Dragon -esiosa näyttää saaneen vihreää valoa, ja HBO suunnittelee Targaryenin suvun tuhosta kertovan sarjan julkaisuajankohdaksi vuotta 2022.

Game of Thrones -sarja sai alunperin osin nuivan vastaanoton kriitikoilta, mutta fanit ottivat sarjan omakseen. Game of Thronesia voinee kiittää myös siitä, että fantasiasarjat ovat jälleen nousussa. Tuskinpa Netflixistä löytyvää Witcher-sarjaakaan olisi tehty, ellei Game of Thronesin loppu olisi jättänyt nälkäisiä katsojia HBO:lta Netflixille napattaviksi. Game of Thrones on myös poikinut useampia pelejä, oheiskirjoja, podcasteja ja jopa pari rap-albumia (Catch the Throne).

Valtaistuinpeli

Sarjan tarinassa kuninkaan kouran (korkea arvo, kuninkaan oikea käsi, käskyjen toteuttaja) menehdyttyä, Kuningas Robert Baratheon (Mark Addy) pyytää pohjoisen vartijana toimivaa ystäväänsä Ned Starkia (Sean Bean) uudeksi kourakseen. Samaan aikaan pohjoisessa on kohdattu pelkäksi legendaksi kuviteltuja uhkaavia hirviömäisiä White Walkereita. Talvi on tulossa ja sen mukana kuolema. Starkin suvun ja Lannisterin suvun käydessä sotaan, on koko Westeros riekaleina. Huhut kantautuvat idässä olevista lohikäärmeistä ja Targaryenin suvun viimeisistä jäsenistä. Kuka istuu lopuksi seitsemän kuningaskunnan valtaistuimelle? Kuka selviää hengissä loppuun saakka?

Sarjassa on runsaasti tissejä, seksiä ja alastomuutta.

Kouriintuntuvaa menoa

Game of Thrones käsittelee hyvin alkukantaisia viettejä ja teemoja HBO:lle tyypilliseen tyylikkääseen ja kaunistelemattomaan tyyliin. Ihmishengen arvo Westerosissa on halpa, ellet sitten kuulu mahtisukuihin.

Jännitystä sarjaan tuo mm. Walking Dead -tyylinen päähahmojen listiminen. Hahmoista tehdään mielenkiintoisia, niiden puolella on, tai heitä rakastaa vihata. Melkeinpä kaikilla sarjassa vilahtavilla hahmoilla on jokin isompi merkitys. Monia hahmoja ajaa kosto, toisia vallanhimo.

Myös kunnia, uskollisuus ja rakkaus ovat vahvoina teemoina sarjassa. Väkivallan teot ovat näyttäviä; ei ole ollenkaan omituista nähdä jonkun hahmon kallon murskaantuvan, tai miekan iskeytyvän hartiasta haaruksiin.

Koska kyseessä on HBO:n sarja, on sarjassa tietty myös valtava määrä tissejä nähtävillä. Jopa siinä määrin että tissien vilahtelu muuttuu triviaaliksi. Näkyypä siellä seassa myös muutama kirjaimellinen mulkkukin. Seksi sarjassa on enemmän vallan väline, kuin intohimojen tyydytys.

Hahmot myös tekevät välillä harvinaisen typeriä päätöksiä liittyen kunniavelkaan tai kostoon. Nämä päätöksen usein kostautuvat hengenmenetyksenä. Vaikka päätökset ovat typeriä, ovat ne silti kirjoituksen ja roolityön puolesta hahmouskollisia.

Sarjassa on myös Lasse-lohikäärme.

Vuosia talven odottelua, sitten se saapuu

Kahdeksan kautta kestävä sarja on todella tuhti paketti tarinaa. Blu-ray:n etuna suoratoistoon verrattuna on livevalikoista helposti löytyvä GUIDE, jonka avulla voi etsiä tietoa käynnissä olevasta kohtauksesta hahmokuvauksien, lokaation kuvauksen ja tapahtumien historiikin kera. Game of Thronesissa on yksi suurimmista näytttelijäensembleistä, joten guideen turvautuminen voi, varsinkin pitkän katselutauon jälkeen, olla varsin tarpeen.

Tarina on täynnä herkullista juonittelua ja jonkun verran leivänmurusia tulevien tapahtumien varalle. Suurin osa hahmojen kuolemista tulee sopivan yllättävänä, mutta silti oikeutetusti, joten ensikertalaiselle jännitys pysynee hyvin loppuun saakka – jos onnistuu välttämään netissä tursuavia spoilereita. Mukana on myös sarjaan hieman mausteeksi ripoteltua huumoria, joka istuu hyvin hahmoihin ja tilanteisiin, eikä tunnu irralliselta.

Viimeinen kausi on saanut valjuimman vastaanoton, mielestäni hieman epäoikeutetusti. Viimeinen kausi sarjassa on seesteisempi, niputtaa punottavia lankoja yhteen ja antaa tarinalle sopivan päätöksen. Loppu on erikoisempi katkeransuloisuudellaan, ja ymmärrän hyvin miksi joitain tämä voi närästää. Minusta loppu oli toimiva ja jätti tunnelatauksen vielä pitkään episodin loputtuakin.

Kerroimmeko jo, että sarjassa on runsaasti nakuilua?

Tässä lepää

Game of Thrones on mainio sarja, joka parhaiten toimii isoissa palasissa nautittuna. Hahmoja ja juonia on niin hemmetisti, että harvakseltaan katsottuna saattaa tipahtaa kärryiltä ja sitä myöten menettää vauhtiaan sarjan loppuun katsomiseksi.

Game of Thrones kyllä kannattaa silti pusertaa pituudestaan huolimatta loppuun asti, ja pistää vaikka siitä toisen kerran vielä pyörimään heti perään. Tässä sarjassa viideksi minuutiksi jääkaapille poistuminen luo lähinnä hilsettä sormenpäihin, kun tuijottaa rapsutellen telkkaria ajatuksella “Ketäs hittoja nämä nyt sitten ovat, ja missä helvetissä tämä kohtaus tapahtuu”.

Blu-Ray kokoelmalla on selkeä etu kaikkiin muihin versioihin juuri hyvin tehdyn masterointinsa ja varalla olevan helppopääsyisen guiden kanssa. Suoratoistossa netin oikut voivat vähentää intoa ja televisiosta jakso kerrallaan on aivan liian vähän.

Blu-ray:n joissain hämärissä kohtauksissa hieman paistaa kuvan pakkaaminen. Onneksi tämä ei ole kuin ehkä parissa kohtauksessa koko sarjan aikana juurikaan häiritsevää.

“mukana on taruja, legendoja, historiaa, sekä tapahtumia hahmojen itsensä kertomana ja sarjakuvamaisella tyylillä kuvitettuna”

Blu-Ray kokoelma sisältää myös melkein 15 tuntia extroja, joihin mahtuu mukaan pitkiäkin laadukkaita HBO:n tuottamia dokkareita sarjan teosta. Lisäksi mukana on taruja, legendoja, historiaa, sekä tapahtumia hahmojen itsensä kertomana ja sarjakuvamaisella tyylillä kuvitettuna. Nämä ovat erittäin isoa mannaa, jos sarja itsessään ei riitä Westeros-nälän tyydyttämiseksi.

Sarjan päättymisen jälkeen katsoessani levyltä löytyvän dokkarin sarjan loppuunviemisestä oli itselläkin kyyneleissä pitelemistä, näyttelijöiden kertoessa kokemuksestaan. Kahdeksassa vuodessa Game of Thronesin tekijäporukasta oli muodostunut perhe ja katsoja katsoessaan sarjaa pääsee osaksi tätä perhettä.

Levyillä olisi myös Dolby Atmos -ääniraita, mikä on poikkeuksellista tv-sarjoille. Harmikseni en päässyt tätä testaamaan, mutta jo pelkästään tv-äänenä, tai surroundin kautta, on Game of Thronesin äänimaisema levyillä täynnä dynamiikkaa. Ikimuistoinen tunnari soi sarjan aikana erilaisin teemoin ja kertoo hyvin Westerosin tunnetilasta.

Game of Thronesia on hehkutettu, ehkä liikaakin, mutta kokonaisuutena sarja on erittäin lämpimästi suositeltava ja helposti koukuttava kokemus.