Kun Hollywood-tähti murhataan, joutuu tämän paras ystävä sydänsuruissaan poliisin silmätikuksi. Kuka onkaan oikea murhaaja ja mikä on motiivi?

Gemini kertoo Hollywoodin suosiosta nauttivasta, rikkaasta elokuvatähtösestä, tämän ystävästtäreistä ja salaisesta lesborakkaasta. Kun eräänä aamuna filmitähti löydetään kuolleena kartanostaan viisi luodinreikää naamassaan, alkaa dekkaritarina, jossa etsitään murhaajaa ja motiivia.

Identiteetti hukassa?

Dekkaritarinat ovat yleisesti mitä mielenkiintoisempia ja kutkuttavampia viihdykkeitä. Harmillisesti Aaron Katzin ohjaama ja käsikirjoittama Gemini epäonnistuu tässä täysin. Leffan ulkoinen olemus on taidetta, joka haluaisi olla kuin Drive. Sen juoni on kuitenkin tuttu monesta muusta dekkarista, ratkaisu mukaanlukien. Jos on joskus nähnyt tai lukenut dekkareita, voi tämän elokuvan käänteet arvata varttia ennen niiden paljastumista.

Lisäksi elokuvan tarinankerronta on pitkäpiimäistä ja uneliasta. Elokuva ei halua tarrata katsojasta kiinni, eikä katsoja tarrautua leffaan.

Jos jotain hyvää elokuvasta on kaivettava esiin, on se sen kuvaus Los Angelesista. Gemini näyttää LA:sta sen todellisen, likaisen puolen, jota harvemmin mediassa hehkutetaan. Kadut ovat loputtoman pitkiä, toisaalla on ruuhkaa, muualla on hiiren hiljaista ja törkyistä. Beverly Hillsin kukkuloilla on ahdasta, mutta siistiä. Vaaran tunne on jatkuvasti selkäpiissä. Tähän tunnelmaan voi toki samaistua vain, jos on joskus käynyt kaupungissa.

Gemini on kuivakka murhamysteeri, joka ei säväytä, ihastuta tai koukuta. Sen katsoo, jos väkisin pyristelee. Harmi, sillä aihio on tavallaan hyvä ja näyttelijät osaavia.