God of War -pelisarja kokee totaalisen muodon- ja tyylin muutoksen viimeisimmässä osassa, joka kantaa yksinkertaisesti ja trendikkäästi pelkkää God of War -nimeä.Uusi God of War ei ainoastaan näytä täysin erilaiselta, se on sitä myös pelillisesti – ainakin runkonsa muodossa. Peli toki nojaa vanhaan kunnon lyö ja silvo -taistelumekaniikkaan, mutta nyt pelaaja ohjaa Kratosta kolmannesta persoonasta, selän takaa ja joutuu keskittymään ihan kunnolliseen tarinaan.

Tarinassa isäksi tullut Kratos joutuu hyvästelemään vaimonsa ja poikansa äidin tuhkaamalla tämän ruumiin. Surullisen päivän päättää erikoinen tilanne, sillä oven taakse tulee kolkuttelemaan verta nenästään kerjäävä luihumies. Pinen käsirysyn jälkeen Kratos oivaltaa, että tämän ja jälkikasvunsa on viisainta vaihtaa maisemaa ennen kuin jotain pahempaa saattaa tapahtua tämän perheelle. Kratosin poika opettelee isänsä kanssa metsästystekniikoita autuaan tietämättömänä tämän olevan Sodan jumala.

God of War kertoo verisen, koskettavan ja seikkailun täyteisen tarinan isän ja pojan suhteesta ja kasvusta ankarissa olosuhteissa. Pelin tarina on hyvin elokuvamainen ja tyystin erilainen kuin aiemmissa God of War -peleissä. Kreikan mytologialla on edelleen roolinsa, mutta paljon ujompana. Pääpaino on tarinankerronnassa, jota kuljettaa yksi ja anoa kamerakuvakulma läpi pelin. Kuvakulma katkeaa ainoastaan latausruuduissa ja pelihahmon kuolemasta. Muuten “steady-cam-kuvaaja” pysyy tiiviisti Kratosin ja tämän pojan ulottuvilla noin 25 tunnin ajan.

Myös henkilöhahmoilla on suuri rooli. Tätä varten pelin ääninäyttelijöiksi on palkattu lahjakkuuksia suoraan Hollywoodista. Kratosin äänestä vastaa Tähtiportti-tähti Christopher Judge, jonka superpörröinen bassoääni on täydellinen korvaorgasmin aiheuttaja. Yhtä hyvää työtä tekevät myös sivuosatähdet. Parhaimman ja kuumottavimman roolin hoitaa kuitenkin pelin antagonisti, jonka karisma menee ihon alle vähintään yhtä hurjasti kuin Far Cry -peleissä.

Kuin cooppi, mutta yksinpeli

God of Warin pelimekaniikka on kuin co-op-yhteistyöpelaamista, mutta automaattisen tietojenkäsittelyn avustamana. Kratosin poika Atreus on kuin kuolematon kanssapelaaja, joka toimii itsenäisesti, mutta ampuu vihulaisia myös pelaajan käskyttämänä, neliötä näpäyttämällä. Atreusta voi myös päivittää siinä, missä Kratostakin, jolloin pojasta kasvaa entistä tehokkaampi sidekick.

Pääaseenaan Kratosilla on tällä kertaa suuri kirves, joka toimii kuten Thorin vasara. Sitä heitellään ja se palautuu kolmiota sormeilemalla. Sillä voidaan silpoa ja sitä voi jopa päivittää. Kirves on nautinnollinen käyttää eikä muita aseita edes kaipaa. Suurempien loppuvastusten nujakointi on yhtä eeppistä kuin aiemmissakin osissa. Ne saavat Kratosin näyttämään sodan jumalalta.

4K tai 60p – sinä päätät

Graafisesti God of War on aivan eri luokkaa kuin aiemmat. Uusi konsolisukupolvi tekee tehtävänsä. HDR-väreillä kylästetty 4K-estetiikka tuo mieleen Horizon Zero Dawnin kauneuden. Eri maankolkat näyttävät riittävän erilaisilta, osa ankealta, osa todella kirkkaalta. Mikä parasta, PS4 Pro:lla, pelaaja voi valita pelilleen joko tasaisen 60p-kuvanopeuden tai natiivin 4K-resoluution – ei aivan PC:n säätöjä, mutta grafiikkavalintaa silti.

Ainut pieni kritiikki tulee fonttikoosta. Pelin ohjetekstit ovat niin pienellä fontilla, että niitä on haastava lukea kauempaa, esim. 3 m päästä, sohvalta pelattuna. Oikealla 4K-etäisyydellä, eli metrin päästä ruudusta, ongelmia ei ole.

Äänet suoraan Hollywoodista

Pelin äänet on viimeistelty amerikkalaiseen tapaan äärimmäisen hyvin. Koko pelimaailma on täynnä äänellisiä yksityiskohtia. Tilaääni on vaikuttava ja uskottava. Musiikit suoraan isoista elokuvista. Jopa kirveen ääni on niin nautinnollinen, että se kuulostaa huikealta tuhansien viskomistenkin jälkeenkin.

“läpijuostava ränni, mutta hienolla vapaalta tuntuvalla käänteellä”

God of War on putkijuoksu kuten aiemmatkin pelisarjan pelit tai Unchartedit. God of Warissa on kuitenkin ripaus avointa pelimaailmaa. Pelistä löytyy alueita, jotka voi helposti missata kokonaan, mikäli vihjeitä ei kuuntele. Pelissä pääsee myös palaamaan jo käydyillä alueilla, mutta pelimekaniikan elävyyden vuoksi niissä vierailu on yllättävän antoisaa. God of War on silti kuitenkin läpijuostava ränni, mutta hienolla vapaalta tuntuvalla käänteellä.

Osa pelin mörökölleistä on hervottomia perkeleitä.

Vuoden 2018 God of War ei ole ainoastaan pelisarjan hienoin ja ikimuistoisin seikkailu, se on myös itsessään aivan järjettömän hyvä toimintapeli. God of War on viimeistelty jokaisella osa-alueellaan ja se jaksaa kumma kyllä kiinnostaa vielä läpipeluun jälkeenkin. God of War on ehdottomasti yksi parhaimmista PS4-peleistä.