08I, Tonya on 1994 Lillehammerin olympiakisojen aikoihin tapahtuneeseen taitoluisteluskandaaliin sotkeutuneen Tonya Hardingin mustan huumorin sävyttämä elämänkertatarina. Tonyan karusta lapsuudesta aina oikeudenkäyntiin asti kulkeva tarina on uuvuttava, mutta uupumuksen arvoinen.

Tonya Harding (Oscar-ehdokas Margot Robbie) syntyi köyhään perheeseen ja halusi pienestä asti ainoastaan taitoluistella. Hänen kova ja julma äitinsä LaVona (parhaan sivuosa Oscarin roolistaan voittanut Allison Janney) pistää Tonyan luistelemaan keinolla millä hyvänsä, ja pitää julmaa kuria hänelle, koko Tonyan uran ajan. Tonya rakastuu teini-ikäisenä Jeff Giloolyyn (Sebastian Stan) ja parin epätasainen suhde lähtee lentoon, mutta samalla Tonyan Ura kärsii. Ainoana amerikkalaisena kolmoisakselin silloin suorittanut Tonya on huippuluistelija, mutta hänen rikkinäinen ja köyhä perhehistoriansa ei istu taitoluistelun imagomuottiin. Väkivaltaa, pettymyksiä ja juonitteluja sisältävä Tonyan ura saa epäonnisten suunnitelmien kautta karun käänteen vuoden 1994 Lillehammerin olympialaisten lähestyessä.

Musta huumori kantaa hyytävän tarinan

I, Tonya on surkuhupaisa tarina kovaan mediamyllytykseen joutuneesta Tonya Hardingista. Craig Gillespien ohjaama ja Steven Rogersin käsikirjoittama elämänkertatarina on täynnä ristiriitaisuuksia, joka kuuluu asiaan, kun useampi ihminen kertoo omia näkemyksiään tapahtumista.

Elokuvaa rytmittää oivasti mokumenttityylisesti toteutetut haastatteluvideot, joissa toinen toistaan uskomattomammat ihmiset Tonyan lähipiiristä kertovat oman versionsa. Neljättä seinää rikotaan sopivasti tarinan kulkua jouhevoittaakseen.

Jos huumori olisi poistettu elokuvasta, olisi I, Tonya melko hyydyttävän traaginen tarina epäonnesta, mutta juuri musta huumori, jolla tarina on marinoitu, jaksaa pitää mielenkiintoa yllä.

Elokuva oli Oscar-ehdolla myös parhaan leikkauksen kategoriassa – eikä syyttä, sen verran saumattomasti tapahtumat kulkevat kuvasta toiseen. Missään vaiheessa ei koeta tylsää hetkeä. Jokaiseen kuvaan ja kohtaukseen on pakattu melkoisesti tunnetta, tapahtumaa ja karua huumoria. Elokuva näyttää myös monelta osin kuvatun aikansa historiikilta. Lavastus, maskeeraus ja pukusuunnittelu toimii hienosti, olematta silti taidoilla brassailua.

“erittäin mainio ja rosoinen rääsyistä rääsyihin kertomus”

Leffasta löytyy llättävän paljon lättyyn leipomista. Ne vievät tarinan melko loogiseen loppuratkaisuun. Oikeassa kohtaa katkaistu elämänkerta, kertoo kiehtovalla tyylillä Tonya Hardingin maailmaa kohahduttaneen tarinan erilaisten totuuksien kudelmana. Se, tuleeko tarinasta hullua hurskaammaksi jääköön katsojan itsensä arvioitavaksi. Vaikkei taitoluistelun varjoissa melko brutaali maailma kiinnostaisi, tai ikinä olisi kuullutkaan Tonya Hardingista, on elokuva silti erittäin mainio ja rosoinen rääsyistä rääsyihin kertomus. Kahteen tuntiin mahtuu jäätävä määrä tarinallisia piruetteja, ja lopputulos onkin melko uuvuttava, mutta silti uupumisen arvoinen.