Newt Scamander seikkailee taas J. K Rowlingin taikamaailmassa ihmeotuksineen.

Harry Potter -saaga jatkuu epäsuorasti Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvan jatko-osassa. Uudessa tarinassa Newt Scamander (Eddie Redmayne) on palannut jonkin aikaa sitten Amerikan reissultaan takaisin Englantiin. Grindelwald (Johnny Depp), voimakas velho joka on uhka sekä jästeille että velhoille, on karannut ja alkanut kerätä seuraajiaan. Dumbledore (Jude Law) lähettää Scamanderin matkaan, jotta Scamander pysäyttäisi Grindelwaldin. Onko Newtista ja hänen ihmeotuksistaan pysäyttämään Grindelwaldin kaltainen uhka?

Jatko-osa ei yleensä paranna edellisestä

David Yatesin ohjaama ja J.K.Rowling käsikirjoittama Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset jatkaa ykkösosan tarinaa. Melkein kaikki ensimmäisen osan tärkeät hahmot ovat mukana ja elokuva tarina etenee valitettavasti hyvin samoilla vesillä kuin ensimmäisen osan taustalla oleva juoni. Tällä kertaa ei niinkään keskitytä Ihmeotuksiin, vaan pääpaino on enemmän ihmissuhdesotkuilla ja Grindelwaldin pysäyttämisellä. Synkkyystasolla ensimmäinen Ihmeotukset oli Harry Potter 3: Azkabanin vanki -elokuvan luokkaa, kun taas tämä jatko-osa hyppää synkkyydessään suoraan Harry Potter 6: Puoliverinen prinssi -osastolle.

Johnny Depp on saanut, joidenkin mielestä varmasti ihan ansaitusti kuraa niskaansa viime aikoina. Miehen elämä ei Rolling Stone -lehden pitkän artikkelin mukaan ole tällä hetkellä kovin hyvässä vedossa, eikä myöskään pahoinpitelysyytökset paljoa mainetta nostata. Kaikesta tästä huolimatta tuotantoyhtiö ja Rowling olivat sitä mieltä, että he ovat tyytyväisiä valintaansa pitää Johnny Depp messissä.

Depp vetää Grindelwaldin roolin varsin mainiosti – varsinkin niissä hetkissä kun hän ei pelkästään tuijottele ympäriinsä. Grindelwald vertautuu varmasti erääseen pahamaineiseen tyyppiin, sekä karismaattisten puheittensa, että elokuvan teeman myötä. Mielenkiintoinen hahmo ja onneksi tarpeeksi erilainen Harry Potterin Voldemortiin verrattuna.

Kuka selviää, kuka ei? Eipä edes kiinnosta

Valitettavasti elokuvan kokonaisuus on melkoinen huttu erilaisia siimoja, jotka risteävät keskenään, ei niinkään yllättäviä paljastuksia, ja Grindelwaldin pahuuden alleviivaamista. Aikuiset teemat sopivat taikamaailmankin, mutta tuntuu kuin kaikki se taianomaisuus, jota ensimmäisessä osassa oli, on kadonnut jonnekin aikuisten arkiseen ja kiireiseen maailmaan. Lopputulos vie tarinaa eteenpäin kohtalaisen näpsäkällä menolla, mutta tunnepuolen asiat eivät muutamaa kuolemaa lukuunottamatta kolahda. Hahmoista ei oikein välitä ensimmäinen osan tavoin ja siksi muodostuu yhdentekeväksi, ketkä selviävät.

Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset, vie tätä uutta Harry Potterien maailmaan sijoittuvaa tarinaa eteenpäin tavalla, joka päälleliimaa muutaman ihmeotuksen, paljastaa kohtuuttoman paljon asioita, synkistää menoa entisestään ja tarjoaa leffanälkäiselle lähinnä haalean aterian. Kyllä siitä vatsa täyteen tulee, mutta nauttiminen jää harvojen hetkien varaan.